Keskiviikkona täällä satoi lunta. Kyllä. Onneksi ei paljon, vain muutamia hiutaleita leijui alas. Sää oli kuitenkin melko viileän napakka ja säätiedote lupaili vähän sadettakin.
Emme kuitenkaan halunneet toista museopäivää peräjälkeen ja jalatkin vähän huusivat apua. Pienen ihmettelyn jälkeen suunnistimme aamupalalle jo tutuksi käyneeseen lähikuppilaan (kokonaista toinen visiitti!) ja lähdimme kohti vapaudenpatsasta toivoen kovasti, että kylmä keli ei olisi houkutellut kaikkia muitakin paikalle.
Vapaudenpatsaalle (joka seisoo Liberty Island - saarella) kulkee lautta, joka pysähtyy matkallaan myös Ellis Islandille, Manhattanin edustalla olevalle toiselle pienelle saarelle, jonne kaikki amerikkaan pyrkivät siirtolaiset ensin tuotiin n. 100 v ajan. Lippuja voi ostaa 20 dollarilla. Opaskirja kertoi, että jos haluaa käydä molemmilla saarilla, rantaan kannattaa hankkiutua jo hyvissä ajoin, mutta viimeistään yhdeltä. Ajatus oli, että lähtisimme liikkeelle varhain ja nappaisimme kaikki madot ompusta. Arvatkaapa onnistuiko se meiltä? ;)
No ei.
Kun pääsimme vihdoin viimein rantaan, kello oli jo lähemmäs 12 ja ziljaardi ihmistä seisoi jonossa lautalle. Jono oli satoja metrejä pitkä. Sellainen vaatimaton 2h jono. Kukaan ei varmaan enää ylläty, että me EMME halunneet jonottaa. ;) Niin että plan b käyttöön.
Vapaudenpatsaan kruunuunhan ei nykyään pääse. Ovat kovasti kai avaamassa kruunua uudelleen, mutta se ei ollut vielä auki. Totesimme, että oikeastaan kummallakaan meistä ei ollut suurempaa halua päästä pönöttämään Ellis Islandile sen kummemmin kuin vapaudenpatsaan juurellekaan. Mutta patsas olisi silti kiva nähdä lähempää. Bongasimme samaisessa satamassa taksiveneen, joka tekee 25 dollarin hinnasta kiertoajenlun manhattanin edustalla ja pysähtyy vapaudenpatsaan eteen turismus maksimus - kuvien ottamista varten. Siinä jonossa ei ollut ketään. On kuulemma liian kylmä ja tuulinen keli veneilyyn, että porukka innostuisi. ;)
Ostimme liput veneeseen. Kun ei tarvinnut jonottaa, kerkesimme ennen veneen lähtöä vielä kiertää hieman lähikortteleita ja napata kuvan jos toisenkin mm. tästä Wall streetin härästä Broadwayllä :) Kyseinen härkähän oli roudattu yhtenä kauniina yönä New Yorkin pörssin eteen. Kyseessä oli jonkinlainen teekkarijäynään verrattava teko, jolla ei ollut minkään sortin päättäjien siunausta ;) Melko massiivinen jäynä? :) Härkä kuvastaa kuulemma markkinoiden julmaa ja tempoilevaa voimaa. Sittemmin kyseinen pronssielukka on tuotu broadwaylle, missä se on vähän vähemmän tiellä.
Vesitaksin alakerrassa oli penkkejä ja mukavan lämmintä kylmää pelkääville. Me istuimme hetken sisällä, mutta kun opas alkoi kysellä yleisöltä mistä kukakin tulee pakenimme yläkannelle. Ei siellä loppujen lopuksi ollut lainkaan niin kylmä kuin kuvittelimme. Siellä oli itse asiasa aika mukavaa - meri tuoksui eikä luntakaan satanut enää. Selostuskin kuului myös ulos ja niin me sitten katselimme manhattanin shiluettia ilman WTC torneja, kuvasimme Ellisin saarta ja vapaudenpatsasta. Se ei loppujen lopuksi ole kovin suuri. Kiertoajelu kesti tunnin.
Kiertoajelulippujen kylkiäisinä saimme vapaaliput Intrepidille, jenkkien lentotukialukselle joka on nykyään museo. V oli toivonutkin, että pääsisimme käymään siellä, mutta olimme siinä käsityksessä, että se on vielä kunnostettavana, eikä sinne pääse. Alus oli kuitenkin juuri palautettu kunnostuksesta ja avattu yleisölle. Niinpä suunnistimme vapauden patsaan jälkeen yhteen maailmankaikkeuden poikamaisimmista poikamuseoista.
Matkalla löysimme BicCo Latte - kahvilan ja kevyen lounaan jälkeen tepastelimme tutkimaan sotakoneita.
Se laiva on valtavan kokoinen ja V tiesi kertoa että uudet vastaavat ovat ainakin kaksi kertaa yhtä isoja. Esillä oli paljon kaikenlaisia lentokoneita. Mukaan lukien Tomcat - hävittäjä, jollaisella Tom Cruise lenteli elokuvassa Top Gun. V:n esiteltyä minulle hävittäjän valaisin V:tä tyttömäisesti seurapiiriknopilla - Katie Holmesiin (se Tompan vaimo) ja hra Cruiseen viitataan jenkkilehdistössä yhteisinimityksellä TomKat. Joku näppärä senkin nimen on jostain keksinyt... Mistäköhän ;)
Mediaseksikkään hävittäjän lisäksi paikalla oli Migejä, Cobria, hulikoptereita ja jännittävä musta vakoilukone, josta V osasi kertoa, että se on ilmeisesti varsin nopea ja hyvä vakoilukone. Niitä (tai niiden kavereita, en ole ihan varma miten se meni) on rakennettu kuitenkin vain kokonaista 2 kappaletta, koska ovat melko tyyriitä pelejä monessa mielessä. Näistä kahdesta kumpaakaan ei ole ammuttu alas, toinen on vaan muuten rikottu. Siinä puuhassa kuoli pari lentäjää ja rikkui pari lentokonetta. Kyseinen kone lentää niin kovaa, että se venyy (lämpölaajenemisen vuoksi) ihan huomattavia määriä (sanoiko se V, että 15 cm vai 50? Joka tapauksessa enemmän kuin ajattelisi) lentäessään ja käytännössä siihen on siis jätetty rakoja, niin että kone pääsee laajanemaan. Tästä tietysti seuraa, että koska kone on kuin seula, se vuotaa paikalla ollessaan polttoainetta :) Aikoinaan kone oli nopeampi kuin yksikään ase, mikä selittää sen säilymisen museoon asti.
Intrepidillä oli sisätiloihin rakennettu melkoisen kokoinen museo & opetuskeskus, jossa pyöri suurilla screeneillä materiaalia laivan historiasta ja siellä pääsi kokeilemaan tuulitunnelia ja ihmettelemään kuulentojen pelastuskapselin mallia. A olisi ollut ihan innoissaan tästä paikasta, mutta niin taisi olla isikin :) Kaikenkaikkiaan museokäynti oli mielenkiintoinen, etenkin kun V osasi kertoilla koneista samalla kun pönötimme niitä katselemassa. V:n kertoillessa juttuja mulle ei myöskään jäänyt liikaa aikaa miettiä, miksi niitä on alunperin rakennettu.
Illan päätteeksi päädyimme syömään koko reissun parhaaseen ravintolaan Spotted Pigiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti