perjantai 26. helmikuuta 2010

Madeiran sateet eli pako Porto Santolle


Oppaat ovat varovaisia. Todella varovaisia. Ymmärtäähän sen, he ovat kuitenkin viime kädessä vastuussa turistilaumastaan. Kun kyselimme tiistaina harrastusmahdollisuuksista, toimistosta epäiltiin että Porto Santon risteilyt eivät vielä ala pitkään aikaan. Ja kun soitimme keskiviikkona, epäiltiin, että Porto santolle lähteminen ei varmaankaan olisi hyvä idea sateisen sään vuoksi. Mutta V oli päättänyt, etä Porto santolle mennään ja mentiinhän me. :) Liput varattiin netistä, vielä edellisenä iltana kuuden jälkeen kun Porto Santo Linesin toimisto oli jo mennyt kiinni. Vähän olin epäileväinen, että noinkohan bussi nyt tulee meitä hakemaan hotellilta ja laiva kulkee, kun olivat siellä Tjäreborgilla niin epäileväisiä koko projektista.

Mutta bussi tuli, 7:15 se oli hotellimme edessä ja kuljetti meidät laivalle ja me pääsimme Porto Santolle pakoon Madeiran sateita.

Porto Santolla meitä odotti pieni bussi, joka vei meidät satamasta saaren keskustaan. Matkalla bussikuski kertoi, että hän voi viedä meidät saaren ympäri kiertoajelulle joka kestää n. pari tuntia ja maksaa 12 eur per aikuinen. Lapset pääsevät ilmaiseksi. Koska sää ei vielä aamusta ollut mitenkään ihmeellisen aurinkoinen, päätimme jäädä bussiin ajelemaan läpi pienen saaren nähtävyydet.

Opas kertoili meille Porto Santosta: saarta kutsutaan kultaiseksi saareksi, koska vuoden aikana siellä on sadetta vain muutamana päivänä. Nyt tilanne on poikkeuksellinen, vettä on tullut kuukauden aikana enemmän kuin yleensä koko vuonna, joten maisema on vihreä. Yleensä kaikki kasvillisuus ja ruoho on kuivunut keltaiseksi ja saari hehkuu auringossa kultaisena.


Ennen portugalilaisten tuloa Porto Santolle saari oili olut täynnä lohikäärmepuita, joihin etenkin V oli kovin ihastunut. Portugalilaiset olivat tuoneet saarelle hevosia, lampaita ja kaneja jotka olivat syöneet saaren puhtaaksi hyvin nopeasti. siksi saarella ei juurikaan ole metsiä. Nykyinen hallitus on kuitenkin ottanut tavoitteekseen istuttaa miljoona puuta. Puita istutetaan vaikeaan maastoon käsin ja ensimmäisten elinvuosiensa ajaksi puut suojataan jäniksiltä vihreillä verkoilla. Eroosion estämisen kannalta kaktukset ovat saarella tärkeitä. Lisäksi niiden hedelmiä syödään tiettyyn aikaan vuodesta.


Bussimatkan aikana näimme myös Porto santon hiekkakiveä ja laavakiveä kauniina muodostelmina. Niiden väliin oli padottu makean veden altaita, jotta se vähäinen sadevesi, jota saarella tulee, saataisiin talteen. Koska vettä kuitenkin sataa niin todella vähän, saaren makea vesi tulee pääosin laitoksesta, joka tekee merivedestä makeaa vettä. Pysähdyimme myös pienessä yksityisessä “eläintarhassa” joka yleensä on tuontiveden ansiosta saaren ainoa “viheä keidas”. Vaikka en itse niin paljon häkkilinuista perustakaan, A nautti täysin siemauksin papukaijoista ja yritti saada niitä sanomaan “Hola” :)



Bussimatka oli ihan kiva, vaikka joissain kohdin olisi ollut ihan kivaa vielä nousta ulos bussista ottamaan kuvia tai jäädä vaikka pienelle vaellukselle luontoa ihmettelemään. Ehkä suurin anti koko turneesta oli, että ensi kerralla tiedän ainakin mitä olisi ollut mukavaa porto santolla tehdä :) Näin sateiseen aikaan ei olisi ollut ollenkaan huono idea ottaa mukaan hammasharja ja vaihtovaatesetti ja jäädä ihan yöksi Porto Santolle, vaeltaa ensimmäinen päivä rannalla ja suunnata vaikka toisena päivänä, ennen poistumista vielä eväiden kanssa saaren luontopoluille. Kaupungilla päivän viettänyt suomalaispariskunta kehui saaren kiireetöntä ja rentoa ilmapiiriä. Matkaoppaassamme sanottiinkin, että Madeiralaiset kutsuvat monesti Porto Santolaisia profeetoiksi, koska heidän mielestään Porto Santolla ollaan huonoja tekemään työtä ja tarttumaan toimeen :) Oivalinen lomakohde stressittömään valteleuun, nautiskeluun ja lomailuun. Saarelta löytyy muuten myös golfkenttä, jonka hyvä pelaaja voi läpäistä n. 5h.


Mondo - matkaoppaamme oli myös kehunut saaren eteläkärjessä Ponta da Calhetassa sijaitsevaa ravintolaa. Olimme alunperin ajatelleet päivän agendaksi lähinnä saaren kuuluisalla hiekkarannalla kävelyä ja simpukoiden kuorien poimintaa ja tässä ravintolasa vierailua. Kun sääkin alkoi kirkastua päätimme jäädä kiertobussimme kyydistä pois calhetassa, käydä syömässä ja jatkaa sitten matkaa takaisin keskustaan pitkin rantaa. tämä oli ihan oivallinen valinta: Me kuvasimme hurjan määrän aaltoja, hiekkakiveä ja rannalle ajautuneita Portugalin sotalaivoja (polttava meduusalaji). Onneksi V sanoi, ettei niihin saa koskea. Olin juuri ihmettelemässä mikä ihme tuo rannalle ajautunut omituinen, muovisen näköinen “esine” on. Meduusahan se. Kuulemma isoimmat noista voivat vedessä polttaa niin pahasti, että edessä on todennäköisesti sairaalareissu.



Jossain vaiheessa otimme kaikki kengät pois ja annoimme aaltojen kutitella varpaita. Matkaa Calhetasta takaisin keskustaan oli 6 km ja käytimme sen talsimiseen kolmisen tuntia - bussikuski sanoi, että matkan taittaisi hitaasti 2h:n mutta hänpä ei tuntenut meitä! :) Meneehän siinä aikaa kun pysähtyy tutkimaan jokaisen kiven, kepin, pullon ja narunpätkän mitä aallot ovat rantaan heittäneet. Mutta ei meillä ollut kiire. Aikaakin jäi vielä tunti ennen bussin paluuta laivalle. Ja kun meitä oli niin vähän, meitä olisi varmasti osattu kaivata jos olisimme myöhässä olleet.


Siinä rantaa tallustellessa ja isomman aallon nostaessa veden polveen asti juoksimme vaahtopäitä pakoon kiljuen. Loman teema parempaa kuin Espoossa oli ainakin tämän päivän osalta saavutettu. Ja kyllä, aurinko paistoi lähes koko kävelyn ajan. Ihan lopussa pilvet löysivättiensä Porto santon taivaalle ja saimme niskaamme pari tihkusadepisaraa. Bussin saapumista odottelimme rantabaarissa nauttien rantakävelyn jälkeen virkistävät juomat ja kuivatellen hiekkaisia varpaitamme.

Porto Santon bussikuskilta saimme vinkkejä siitä, mitkä tiet Madeiralla olisivat jo ajokelpoisia. Hänen vanhempansa asuvat Madeiralla ja kuulemma pohjoispuolelle pääsee jo Machicon ja Santanan kautta ajamalla. Harkitsimme jo, että voisimme napata vuokra-auton alle perjantaina ja lähteä kiertämään saarta, kohti Porto Monizia. Joka-aamuisesta maitohappobakteereiden pakkosyötöstä huolimatta A kuitenkin on onnistunut nappaamaan jostain vatsapöpn ja luulen, että tänään tulee loman virallinen lepopäivä, jolloin A syö lähinnä varovaisesti paikallista kaurapuuroa tasi vastaavaa ja katsotaan, jos iltapäivällä sitten. Lapsen olosta nyt riippuen. Lääkärikin on varmuuden vuoksi tulossa tarkistamaan muksun olotilaa. Ehkä se siitä siis. Harmittaa vaan tietysti pienen matkaajan puolesta, ulkona näyttää olevan ihan kaunis ja aurinkoinen sää. Onneksi eilen oli Hyvä Päivä.

Retki Porto Santolle päättyi bussikuljetukseen takaisin hotellille. Kello oli varmaan n. 8:45 kun pääsimme takaisin hotelliin. Mietimme laivalla, mitä teemme ruokailun kanssa. Koska hotellin aamupala alkoi vasta 7:30 ja lähdimme matkaan jo ennen sitä kokeilimme Porto Santo linesin aamupalaa. Se oli eräänlainen merkkipaalu kauheudessa.

Olimme kuitenkin kävelleet suurimman osan päivästä, saarella syödystä lounaasta alkoi olla jo aikaa ja nälkä aikamoinen. Vaikka luottamuksemme Porto Santo Linesin kykyyn tarjoilla ruokaa oli heikoakin heikompi tuumasimme, että meidän opn pakko kokeilla onneamme ravintolan Pizzojen kanssa. A ei tulisi jaksamaan mitään yhdeksän aikaan tapahtuvaa illallista rantaan palattuamme. Pizzat ovat täällä valtavia. Tai ei kooltaan sinänsä, mutta täytettä on paljon. Ihan valtavasti tarkemmin sanottuna. Ostimme kolme pizzaa ja meille olisi hyvin riittänyt puolitoista. Pizzat eivät olleet pahoja, muistuttivat kotona suomessa tehtäviä pizzoja joissa on kolme tai neljä keraa niin paljon täytettä kuin pizzerioissa. Kalliitakin ne olivat: 12 eur per kappale.



Eli: jos menette Porto Santolle, kannattanee varautua eväillä aamupalan suhteen, aamupalaa oi hyvin nauttia laivan kannella meren kaunista akvamariinin väriä katsellen. Kun pääsette lounasaikaan kannattaa syödä jossain Porto Santolla ja jos mukana on muksuja, sen verran pysähtyä kaupungilla ennen paluumatkaa, että saa mukaansa laivalle jotain iltapalaksi kelpaavaa. Tai sitten kokeilla onneaan ravintolassa. Mutta huom. kolme pizzaa riittää kuudelle ja varokaa sieniä: ne ovat 100% varmuudella purkkiherkkusieniä. ja vielä pahoja sellaisia. Espresso sen sijaan oli halpaa ja hyvää, 80 snt kuppi.

Mutta kohta katsomaan jos löytäisimme jotain lounaaksi kelpaavaa ruokaa ja tarkistamaan sään, eiliset sateet vältimme paollamme Porto Santolle, tänään näyttäisi puolipilviseltä. Huominen Monitzin retki on oppaamme Johannan mukaan kuitenkin peruttu kun on luvattu sateista, eli tarkkaillaan tilannetta ja katsotaan mitä huomiselle keksitään. Tänään levätään.

keskiviikko 24. helmikuuta 2010

Madeira - asennekysymys

Oikeastaan kaikkein vaikeinta on päättäminen. Sen jälkeen kun päätös on tehty, eteneminen on helppoa. Oikeastaan se on asennekysymys. Kun tietää, että kaikki ei ehkä ole niinkuin alunperin ajatteli, mutta varmaan kuitenkin mielenkiintoisempaa kuin yli metrisen hangen tuijottaminen Espoossa -12 asteen pakkasessa surren pilalle mennyttä lomaa. Ja koska muitakaan matkoja ei ollut enää saatavilla, me lähdimme Madeiralle. Mieluummin mutaisia levada - kävelyjä 20 plusasteen puolipilvisessä säässä kuin satunnaisia lumitöitä pakkasessa.

Kun laskeuduimme Madeiralle yllätys oli positiivinen: joka paikassa ei ollutkaan itkua, romuttuneita autoja ja mutaa, vaan puut seisoivat paikoillaan, kukkaset kukkivat teiden varsilla ja vuoren rinteiden talot hehkuivat valkoisina, keltaisina ja vaaleanpunaisina pilvien lomasta pilkahtelevan auringon valossa. Ehkä tämä ei ollutkaan huono päätös millään skaalalla? Aurinkokin kutitteli mukavasti suomalaista neneänpäätä ja yhtä auringossa kirmaavaa pellavapäätä.

Matkustuspäätökseen vaikutti vaihtoehtojen puutteen lisäksi matkatoimistosta sunnuntaina tullut viesti, että ainakin Lidon alue, missä hotellimme sijaitsi olisi ihan kunnossa, kuten suurin osa muuta saarta. Mutavyöryjen tuhot rajoittuivat matkatoimiston mukaan lähinnä Funcalin keskustaan. Tuumasimme, että voisimme ehkä yrittää vuokrata paikan päällä auton ja lähteä saaren pohjoisosaan kyliin ihmettelemään maailman menoa. Tämä osoittautui kyllä paikan päällä toiveajatteluksi. Matkatoimiston viesti ei ihan tarkalleen pitänyt paikkaansa, koska vyöryt ovat tuhonneet myös useampia turistikohteita ja sulkeneet teitä.



Jos lomaa varatessasi olit ajatellut, että vietät aikaasi lähinnä Funcalissa, tämä todennäköisesti olisi suurensuuri pettymys. Mutta meille, jotka olimme muutenkin ajatelleet elää vähän sen mukaan kuin sattuu huvittamaan ja paeta lunta, tieto Funcalin sulkemisesta ei nyt saanut meitä mitenkään hyppimään tasajalkaa kiukusta. Mutta kieltämättä hieman harmittaa, että täällä on loppujen lopuksi aika vähän mitä voi tehdä ellet sitten halua kulkea yhdessä muiden suomalaisten turistien kanssa matkatoimistosi järjestämissä Madeiralaisissa illoissa ja muissa riennoissa, joita järjestetään n. 1 per päivä.

Tilanne ei välttämättä jatku hirveän pitkään. Portuganlin armeija on auttamassa raivaustöissä ja kaikki kynnelle kykenevä kalusto on ohjattu Funcalin keskustaan apuihin. Paikallisilla on kova halu saada kaikki takaisin normaaliksi. Vain puolitangossa heiluvat liput muistuttavat viime lauantain mutavyöryjen surullisista tapahtumista.

Turistin kannalta tietysti kaikki mahdolliset varasuunnitelmatkin menevät uusiksi näinä ensimmäisinä päivinä. Tjäreborgin opas yritti parhaansa olla sanomatta, että juuri mikään ei onnistu. Ehkä suorastan jopa rasittavuuteen asti. kun vihdoin saimme jotenkin oppaasta irti mitä täällä ylipäätään voi tehdä lopputulos oli su urin piirtein tämä: kasvitieteelliseen- ja orkideapuutarhaan pääsee. Ja hotellilla voi käydä Spassa. Siinäpä se oikeastaan.


Vaikka suurimmat vahingot epäilemättä olivat Funcalin alueella, muuhunkaan osaan saarta ei turisteja mielellään vielä päästetä. Tiet ovat poikki monin paikoin ja vaikka niitä kunnostetaan jatkuvasti, nähtävyydet aukeavat vähitellen, pitkin viikkoa. Paikalliset uutiset näyttävät kuvaa Funcalista: vaikka virallinen viesti on, että sinne voisi päästä päivän-parin kuluttua, tuhot näyttävät liikkeissä, ravintoloissa ja kaupoissa niin valtavilta, ettei hyllyjä täytetä uudelleen ihan hetkessä. Toisaalta, onhan täällä paljon muuta nähtävää, jos tiet saadaan kuntoon ja täällä pääsee liikkumaan paikasta toiseen.

Monet bussilinjat lähtevät Funcalista, joten suurimpaan osaan nähtävyyksiä ei vielä ole mitään selkeitä bussireittejä. Takseja on kuitenkin saatavilla hyvin ja niiden avulla (niihin muutamiin) avoinna oleviin paikkoihin pääsee ihan tehokkasti. Ensmmäisenä päivänä suuntasimme nokkamme sitten kohti sitä kasvitieteellistä puuatrhaa, jonne taksikuski lopulta (vähän manailtuaan ja törmättyään pari kertaa suljettuun katuun) sai meidät toimitettua. Matka maksoi harhailusta huolimatta sen kiinteän 18 e ur yhteen suuntaan. Nämä olivat ilmeisesti valtion vahvistamia kiinteitä taksoja, ainakin meille esiteltiin laminoitua hinnastoa asiasta.


Puutarhassa oli ihan mukavaa kierrellä: aurinko paistoi ja istutukset olivat lähes täysin paikoillaan. Köysirata Funcaliin ja Monteen oli luonnollisesti poissa käytöstä. Onneksi sää suosi.

Tälläiselle ruokaharrastajalle oli tietysti jossain määrin takaisku, että suurin osa etukäteen kehutuista ravintoloista on nimenomaan Funcalissa. Mutta: yllätysten yllätys. Hieman sekavalta, anteeksipyytävältä ja poliittisessa korrektiudessaan melkein solmuun menneeltä vaikuttanut oppaamme osasi neuvoa meille toistaiseksi aivan loistaviksi osoittautuneita ruokapaikkoja täällä Lidossa, ihan kävelyetäisyydellä hotellista. Niistä laitan juttua lisää tuolla ruokapuolella.


Tälle päivälle saimme varattua perhekelpoisen puolen päivän Levada - kävelyn. Levadat ovat siis Madeiralle rakennettuja kastelukanavia, joiden reunoja kiertävät polut. Reittejä on eri mittaisia: tällainen puolen päivän lapsikelpoinen reitti oli n. 8 km. Ihan sopivan haastavaa meille. Sekin tosin suuntautui toiseen kohteeseen kuin oli alun perin tarkoitus, koska alkuperäiselle reitille oli kaatunut puita, eikä niitä ollut vielä ehditty raivata pois. Pienestä tihkusateesta huolimatta reitti oli kyllä ihan oikeasti mukava elämys. Pilvinen sää ei haitannut, kuuma tuli silti. Paikoitellen polku oli hieman mutainen, mutta reittiä kunnostettiin koko ajan eikä pieni muta nyt suomalaisiin pururatoihin ja marjametsiin tottuneelle ollut mitenkään ylitsepääsemätöntä. Näköalat olivat joka tapauksessa mahtavat ja ryhmäkin sopivan pieni. Eli: Tilanne on ihan hyvä, mutta vaihtoehtoja rajoitetusti.

Seuraavana listalla olisi tekemisen suhteen Porto Santolle risteily. Saapa nähdä milloin niille pääsee: toistaiseksi sää on ollut epävakainen ja satama suljettu. Valaiden tähyilyristeilyäkin vähän toivoimme, mutta tuulisen sään takia niitä ei kai järjestetä ennen maanantaita, jolloin me jo lähdemme pois.

Hotellissa ei ole nettiä (tai on, mutta hirveään hintaan), joten sääkarttoja tähyilläksemme lähdemme kohta alakertaan, kauppakeskuksessa olevaan pieneen internet - toimistoon jossa netti on siedettävämmissä hinnoissa: 20 min maksaa euron ja kun hinnassa ei ole porrastukisia, tunti 3 eur. Rannan tuntumassa olisi ilmeisesti joitain ilmaisiakin wlan - spotteja, jos uimalat olisivat auki. Mutta tämä on lähellä. Ehkä saan jopa tämän jutun postattua. I hope.

Tilanne ei siis ole huono, kunhan sopeutuu ajatukeen, että ihan kaikkea ei pääse tekemään. Tänään kuulimme Levada - retken kuljettajalta että ilmeisesti teitä saaren länsiosiin olisi saatu auki. Katsellaan, miten tilanne edistyy.