Nellen pieni tippausohje

Miten pitää tipata Ameriikassa? Se on asia, josta olen itse saanut suomalaiseen hinnoitteluun tottuneena harmaita hapsia. Tässä muutama subjektiivinen kokemus siitä, miten missä ja milloin tulee tipattua. En sano, että tämä on oikein, mutta kukaan ei ole turpiinkaan antanut :) Täällä oli myös hauska kirjoitus tippaamisesta aussien näkökulmasta.

Ensinnäkin unohtakaa peruskoulussa englannintunnilla opetettu 10%. Se on liian vähän. Osa ravintoloista lisää laskuun suoraan 15% jota kai voisi pitää nykyisin tippauksen perustasona. Lasku maksetaan ensin, jonka jälkeen pöydälle jätetään tippi tai tippi lisätään laskuun sille varatulle viivalle ja loppusumma lasketaan kuittiin. Tarjoilijat sitten veloittavat tipin jälkikäteen.

Ravintoloissa prosenteista voisi päteä seuraava:

1. 10% - kitupiikki tai mielenosoittaja, sain huonoa palvelua
   
2. 15% - standardi, ihan okei palvelu
3. 17-18% - hyvä palvelu, kiitosta vaan
4. 20% (tai yli) erittäin hyvä tai loistava palvelu ja mukava & pätevä tarjoilija
   (ja isommat seurueet joissain paikoissa)

Jos palvelu on oikeasti täysin ala-arvoista, tippaamattakin voi jättää. Silloin kannattaa kyllä nostaa hässäkkä koko jutusta ja kutsua vaikka esimies paikalle. En ole itse tainnut jättää koskaan tippaamatta, mutta pari kertaa olen jättänyt huomattavan pienen tipin kun en ole ollut oikein tyytyväinen. Yhdelle taksikuskille jätin tipin maksamatta, kun epäilin että nyt tätiä huijattiin tietulleissa.

Sitten on tietty kahvilat, joissa tippaamiseen ei yleensä päde tuo, ellet nyt sitten osta siellä ruokaa. Kun söimme keiton BisCo:ssa (ja aamupalakahviloissa), tippasimme ruokailun mukaan suoraan laskuun. Jos kahvilasta ottaa mukaansa kahvin, voi kassakoneen vierestä yleensä löytyvään tippipurkkiin laittaa "hilut" joita saa takaisin vaihtorahana. Kun ostin kaksi kahvia, laitoin purkkiin dollarin.

Huonesiivoojaa hotellissa on tipattu 2 dollaria päivässä, koska tämä ei ole mitenkään erityisen fancy hotelli. Hienommissa paikoissa varmaan pitäisi tipata enemmän. Mutta paljonko? En tiedä. Sinänsä siihen nyt kannattaa suhtautua vähän sillä tavalla, että kaikki jenkitkään ei aina tippaa huonesiivoojaa. Se voi aiheuttaa kyllä jonkinlaista palvelutason alentumista - pyyhkeitä ei ole korvattu uusilla tai roskiksia ei ole aina tyhjätty tai sanomalehteä ei ilmesty aamuisin oven taa. Sama voi tapahtua myös, jos tippaa vaan liian vähän. :)

Takseissa pätee periaatteessa prosenttisääntö, mutta käytännössä sen nyt ei tarvitse olla niin tarkkaa. Kunhan jotain antaa - on hyvä muistaa kuitenkin, että kuski saa palkkansa ilmeisesti puhtaasti tipistä. Kun pari kertaa käytimme täällä taksia matkan hinta oli jotain 5-6 dollaria, maksettiin kympillä ja sanottiin että anna 1-2 dollaria takaisin. Jotain semmosta.

Baarimikolle annetaan baarissa dollari per drinkki. Myös ilmaisista drinkeistä esim. messuilla tai tapahtumissa. Yleensä baarimikko ottaa juomasta maksun ja jättää vaihtorahat pöydälle eteesi. Ota siitä takaisin ylimääräiset ja jätä tippi pöydälle. Tippipino edessäsi kasvaa sitä mukaa, kun ostat drinkkejä. Kun poistut, tarjoilija ottaa tipit itselleen.

Laukkujen kantajille tippaamisessa olen tosi huono. En tiedä yhtään paljonko pitäisi antaa. Olen monesti antanut dollarin per laukku - hienommissa paikoissa ehkä yhteensä enintään vitosen laukkujen määrästä riippumatta. Tässä tietysti kannattaa miettiä, kuinka paljon kantajaa tarvitsee lähipäivinä. Sama homma parkkipoikien kanssa, jotka hakevat auton sinulle. Mitä enemmän tippaat, sitä paremmin autoasi pidetään ja sitä nopeammin sen saat kun ovelle ilmestyt. :)

Hotellien respaa ei yleensä tarvitse tipata, ei myöskään kauppojen myyjiä, ei edes fiinimpien liikkeiden kenkämyyjiä jotka polvistuvat eteesi puku päällä tutkimaan jos kenkä jalkaan solahtaa:) Joskus, jos hotellin respa on nähnyt jossain asiassa kovasti vaivaa eteeni, tehnyt jotain epätavallista ja toiminut todella hyvin, olen jättänyt jotain pientä (muutaman dollarin). Yleensä respa kyllä vaan hämääntyy siitä, mutta omaa harkintaa kannattaa käyttää - etenkin pidemmillä visiiteillä hymyilevä ja avulias respa on kultaakin kalliimpi voimavara.