Saapumista

Siellä minä sitten olin. Yli 4000 mailia kotoa. Hetkittäin mieleen hiipi ajatus miksi? Miksi matkustaa näin kauas pois vain viettääkseen aikaa. Ja kun ajatus kasvoi huomasin, että oikeastaan kyse ei ollut siitä, vaan enemmänkin ongelma oli, että olin yksin.

Olen matkustanut yksin, eikä se koskaan ole ollut ongelma. Lähtenyt hotellista vain tunteakseni itseni hieman hämmentyneeksi ja vetänyt syvään henkeä - tästä askel eteenpäin. Jäänyt juttelemaan ventovieraiden kanssa ja voittanut itseni. Todennäköisesti myös vain hiuksenhienosti välttynyt kaiken maailman katastrofeilta, joista ei äidille kerrota. Löytänyt jotain uutta ja pakottanut itseni eteenpäin epäonnistumisista huolimatta.

Mutta viime vuosina en ole ollut yksin matkalla. Yhdessä on könytty siellä ja täällä. Huomasin toivovani, että V olisi jo täällä - kaikki olisi varmasti paremmin jos olisi. Pian tietysti olisikin, kun saa työnsä pakettiin tuolla etelämpänä ja lentää sitten paikalle. Mutta olisipa jo.

Pudistin päätäni - siinäkin itsevarma ja itsenäinen nainen. Mihin se katosi? Miksi pistän asiaa eteenpäin sitten kun - ajattelulla. Minähän olen täällä jo. Nyt. Pakotin itseni ulos, kadulle nuuskimaan New Yorkia.

Hotellimme sijaitsee Manhattanin saarella, Chelsean kaupunginosassa. Oli myöhäinen iltapäivä ja selvästi jokin väliaika - kaduilla oli ihmisiä, mutta enimmäkseen töistä palaavia tai iltavuoroon meneviä, selvästi blue-collar worker - osastoa. Joka toinen liike Americas - avenuella oli kukkakauppa tai kukkien tukkuliike. Myöhemmin matkaoppaasta selvisi, että alue on ilmeisen kuuluisa kukkakaupoistaan. Starbuckseja oli pienin välimatkoin.

Löysin pari deliä, joista toisesta menin ostamaan vettä hotelliin. Kumpikaan ei silti näyttänyt siltä, että niissä voisi syödä mitään. Itse asiassa hieman pelotti suorastaan, kun kaduilla tuntui vaeltelevan kohtuullisen paljon myös kodittomia. Ei sillä, että varsinaisesti pelkäisin ihmisiä, mutta täysin erilainen konteksti saa varovaiseksi.

Oikeastaan se on aika hassua, miten usvainen olo pitkän lennon jälkeen on. Etenkin kun koneessa vieressäni ja takanani oli pari perhettä, joilla oli n. vuoden ikäisiä lapsia. En saanut unta kuin ehkä tunnin verran koko lennolla. Lapset olivat tuskaisia, kyllästyneitä eivätkä mitenkään voineet ymmärtää miksi heidän pitää istua turvavyöllä köytettynä äidin sylissä.

En tiedä onko se unen puute, aikaero, kulttuurishokki vai uppoutuminen kirjoihin joka saa aikaan olon, kuin mikään ei varsinaisesti olisi todellista, vaan jotenkin hidasta ja usvaista.

Jonkinlaiselta "kulttuurishokilta" ei voi välttyä. Jotenkin se on ihan älytöntä, vaikka jenkkilässä olenkin käynyt puolenkymmentä kertaa. Asennoituminen tippeihin, smalltalkkiin ja ylipäänsä palvelukulttuuriin on aina yhtä hidasta. Etenkin ensimmäisenä iltana. Roikuin tiukasti laukussani, ettei minun tarvitse sanoa mitään bell boylle hotellin aulassa, roudasin vaan itse matkalaukkuni niin päättäväisesti hissiin, että kukaan ei uskaltanut edes yrittää avuksi laukkua kantamaan. ;) Ravintolassa tarjoilija päätti kehua takkiani ja olin taas ihan solmussa; mitä tähän nyt pitäisi sanoa? Suomalaishenkinen "um, joo - kiitti, kyllä mäkin siitä tykkäsin kun ostin sen" taisi saada tarjoilijan vähän loukkaantumaan :) Mttei nyt irronnut mitään muutakaan siihen hätään :)

Ruokaillessani selailin opaskirjaa, joka kertoi, että Manhattanin nimi muodostuu sanoista man hat a tan ja se viittaa ilmeisimmin siirtomaa-ajan nimiin. Tuohon aikaan Hollantilainen Peter Minuit (mies jolla ilmeisesti oli hattu ja rusketus) osti koko Manhattanin saaren intiaaneilta 24 dollarilla ja kasalla rihkamaa. Moni muukin nimi on saanut alkunsa samaan tapaan. Broadway (Breede vegen - leveä tie) on hollantilaisten alkuperäisestä nimestä syntynyt. Tien paikalla on alunperin ollut intiaanien polku. Wall street taas on saanut nimensä muurista, joka rakennettin pitämään intiaanit pois manhattanilta.

Aurinko oli laskemassa ja hämärä alkoi hiipiä kaupungin ylle. Niinpä luovutin ja kömmin takaisin hotelliin ja peiton alle. Sänky oli mukava ja tyyny pehmeä, eikä onneksi tällä kertaa mikään jämäkkä pökäle.