torstai 19. marraskuuta 2009

Kirjahyllyni mukaan, minä...


Kirjeitä Keittiöstä blogin Pinealta tämän bongasin. Ajatuksena käydä läpi kirjahylly ja vastata kysymyksiin kirjojen nimillä.

Pidin ajatuksesta ja selailin hyllyä läpi. Löysin jopa muutaman kirjan, jotka olin unohtanut ostaneeni. Osa kirjoista joita käytin on minulle rakkaita, osa vasta to-do - listalla (ja joo, Odysseus on edelleen jossain puolivälin tietämillä... ).

Kuolemiskohdan koin vaikeaksi - emmää ny vielä halua ylipäätään kuolla:) Vahva vaihtoehto siihen kohtaan oli veljeni leijonanmieli (Lindgren). Mutta se ei otsikoltaan sopinut vastaukseksi. Ylipäätään jäin ehkä miettimään välillä liikaakin itse kirjaa ja sen sisältöä suhteessa vastaukseen. Toisaalta en halunnut myöskään käyttää samaa kirjailijaa kahdesti, eli loin itselleni omia, näkymättömiä lisäsäääntöjä. :) Wilde, Woolf, Brink ja Naipaul olivat kieltämättä niitä, joilta olisi voinut löytyä muitakin vahvoja kandidaatteja. Mutta eteenpäin, sanoi mummo lumessa.

Siispä minä:


1. Oletko mies vai nainen?

Orlando, (Virginia Woolf)


2. Kuvaile itseäsi.

A Woman of No Importance (Oscar Wilde)

3. Kuinka voit?

Slow (Carl Honoré)

4. Kuvaile nykyistä asuinpaikkaasi.

The well of lost plots (Jasper Fforde)

5. Mihin haluaisit matkustaa?

Saapumisen arvoitus (V. S. Naipaul)

6. Kuvaile parasta ystävääsi.

Bridget Jones - The edge of reason (Helen Fielding)

7. Mikä on lempivärisi?

Musta tulppaani (Alexandre Dumas)

8. Millainen sää on nyt?

Myrskyinen hiljaisuus (Andre Brink)
9. Mikä on mielestäsi paras vuorokaudenaika?

Breaking Dawn (Stephenie Meyer)

10. Jos elämäsi olisi tv-ohjelma, mikä sen nimi olisi?

Don't try this at home (Kimberly Witherspoon and Andrew Friedman)

11. Mitä elämä sinulle merkitsee?
Odysseus (James Joyce)

12. Millainen parisuhteesi on?

First Light (Richard Preston)

13. Mitä pelkäät?

The Painted Bird (Jerzy Kosinski)

14. Päivän mietelause?

Muumilaakson marraskuu (Tove Jansson)

15. Minkä neuvon haluaisit antaa?

Olet ainutkertainen (Ludwig Askenazyn)

16. Miten haluaisit kuolla?

Intohimon karma (Lafcadio Hearn)

17. Mottosi?

What Ho! (P.G. Wodehouse)

lauantai 19. syyskuuta 2009

Pari sanaa Pariisista


Reissublogin kirjoittelu jäi vähän vähemmälle, kun maka kesti vain reippaan viikonlopun ja nähtävääkin oli. Ajattelin kuitenkin kirjoitella muistiin vielä muutaman tärpin ja vinkin tänne, jos eksyisin vaikka Pariisiin uudelleen.

Saavuin CDG:lle (Charles De Gaullen lentokenttä) ja V - kun oli saapunut jo aikaisemmin - oli ystävällisesti laittanut minulle maililla ohjeet miten näppärimmin pääsee lentokentältä kaupunkiin. Tarkoitus oli suunnata RER - junalla Gare Du Nordiin ja siitä taksilla hotellille. Junaa varten piti ottaa mukaan n. 9 eur kolikoina, koska vaikka lippu on teoriassa mahdollista ostaa automaatista luottokortilla, ainakaan V:n ja hänen seurueensa kortit eivät olleet toimineet automaattiin. Matka maksoi 8 € ja risat, automaatti antoi jopa vaihtorahaa!

Mutta ennen lipun ostamista piti löytää juna-asema ja juna. Junan löytäminen ei ollut ihan niin helppoa kuin olin ajatellut - lähdin nimittän tuloaulasta oikealle (eli juuri väärään suuntaan) ja päädyin vuokra-autojen lunastukseen. Sitten takaisin päin, ohi tuloaulan, kohti vasempaa. Sieltä alkoikin löytyä jo RER ja Gare Du Nord - opasteita. Vinkki: juna-asema on lentoaseman sisällä. Kun menin väärään suuntaan, näin ulkona RER -kylttejä ja mietin hetken, että pitääkö minun lähteä ulos täältä lentoasemalta. Ei tarvinnut.

Jonkin ajan jälkeen löysin automaatin, sain lipun ja päädyin juna-asemalle. Lippua ei muuten saa hukata sen jälkeen kun olet näyttänyt lipun portilla. Tarvitset sen toisessa päässä, että pääset ulos asemalta!

V oli sanonut, että junista osa on pikavuoroja, jotka pysähtyvät ensimmäisen kerran vasta Gare Du Nordilla ja osa tekee välipysähdyksiä. Katsoin junien vieressä olevista pysäkkitauluista junan, jossa Gare Du Nord oli ekana listassa, ilman edeltäviä asemia. Istuin junaan. Matka kesti n. 25 min, jonka jälkeen kipusin asemalla kerroskia ylös, kunnes olin ground levelissä (kerros 0).

Sieltä seurailin taksi - kylttejä ja löysinkin auton. Positiivinen yllätys oli, että taksit olivat toooosi siistejä, tilavia ja osa jopa hienoja verrattuna esim. takseihin Nykissä. Taksimatkan vähimmäisveloitus pariisissa on ilmeisesti 6 €, oma matkani hotellille maksoi n. 10 €.



Ruuasta ja vähän liikkumisestakin höpötin pitkät pätkät tuolla ruokablogissa, mutta nähtävyyksistä voisin vielä vähän kertoilla. Me kävimme tosiaan enimmäkseen kävelemässä pariisin kaduilla; iso osa nähtävyyksistä on patsaita ja siltoja, joita voi katsella ihan vaan kävelemällä sillan yli, nauttimalla näkymästä ja tunnelmasta. Louvressa emme koskaan päätyneet käymään sisällä, kun tuli se vatsavallankumous ja sotki suunnitelmia. Silti Louvren puisto oli tosi mukava paikka pällistellä juttuja ja ihmetellä maailman menoa.


Me yritimme optimoida nähtävyyksillä kulutettavaa jonotusaikaa. Jätimme repun hotelliin, ja otimme mukaan mahdollisimman vähän tavaraa ylipäätään. Tämä siksi, että useimmiten puuduttavin jonotus tehdään sinne tavarasilytykseen ennen nähtävyydelle menoa ja sieltä poistumisen yhteydessä, kun säilöön jätetyt tavarat on haettava. Lisäksi ostimme kahden päivän nähtävyyspassin, joka maksoi muistaakseni vähän päälle 30 eur. Mainoksessa sanottiin, että sillä pääsee useimpiin nähtävyyksiin.



Pari asiaa, mitkä koin kyllä vähän pettymyksenä passissa oli:

a) Passilla ei pääse kaikkialle nähtävyyksissä.

Vaikka passilla pääsee useimpiin paikkoihin, nähtävyyksien sisällä voi olla vielä erillisiä, maksullisia näyttelyitä joihin ei auta kun kaivaa kuvetta, jos aikoo päästä niitä katsomaan.

b) Passille ei ole aina omaa jonoa.

Välillä liputtomat ja lipulliset laitettiin samaan, pitkään jonoon passin ostaneiden kanssa - esimerkiksi juuri siellä Notre Damen tornilla, mikä kyllä söi miestä ja naista. olisi nopeuttanut jonon etenemistä huomattavasti jos lipun osto olisi ollut erillisessä jonossa.


Passilla pääsi useimpien nähtävyyksien pääosiin. Kertalippuja joutui ostamaan erikseen esimerkiksi Notre Damella kirkkoon, torniin ja muinaiseen kylpyläkaivantoon - jokaiseen erikseen. Mutta jos passissa lukee, että sillä pääsee Notre Dameen, kaikkialle tässäkään nähtävyydessä passilla ei päässyt, vaikka kyllä kuvittelin passia ostaessani niin. Ylipäätään näistä pömpeleistä ja niiden sisään menemisestä tuli hieman rahastuksen maku, vaikka ruusuikkunat ja muut "tainted glass" - taideteokset olivatkin suurenmoisia. Minusta rahastusfiilistä oli Pariisissa jopa paljon enemmän kuin Ameriikan matkalla. Kertonee sekin jotain.

Meidän ei passia lopulta olisi ehkä kannattanut ostaakaan, kun sairastuimme ja muutama paikka jäi käymättä senkin takia. Emme me asiaa jääneet suremaan, mutta kannattaa miettiä kyllä kuinka paljon oikeasti haluaa käydä sisällä kirkoissa ja muissa nähtävyyksissä - ja kuinka paljon ylipäätään ehtii niissä käymään. Aikaa nyt vaan Pariisissa kuluu, koska jonojen ohi / lyhyempään jonoon ei pääse ainakaan joka paikassa edes passilla.



Itselleni jäi nähtävyyksistä vähän sellainen olo, kuin olisi museossa käynyt. Aikoinaan istumani taidehistorian luennot tosin auttoivat kaiken ymmärtämisessä ja sattumalta V:kin oli lukenut Pillars of the Earth (Follett) ennen matkaa, joten viihdytimme sitten toisiamme kaivelemalla muistimme pimeitä sopukoita. Jotenkin minusta Pariisissa ei ollut osattu tuoda näihin kuuluisiin rakennuksiin ja maamerkkeihin lisää elämyksellisyyttä, tarinoita tai ylipäätään tehdä historiaa eläväksi kävijöille. Jos selitetauluja oli, ne olivat (vain) ranskaksi. Esitteitä toki oli saatavilla englanniksikin, mutta niiden lukeminen vaatii aina jonkin verran enemmän paeutumista kuin pelkkä harhailu saleissa ja näyttelyissä lukien mielenkiintoisia kohtia seinätauluista. Nykissä oli ihan hauskaa, kun nauhoitteita jaettiin museoissa kuunneltavaksi ja oppaitakin oli saapuvilla.

Louvren takana olevilla silloilla ja Notre Damen pihalla on muuten sitten joka sortin vilunkimaakaria. Seurailin sivusta jonkin aikaa, kun joukko ihan tavallisilta näyttäviä miehiä ja naisia muka "löysivät" maasta kultasormuksen ja kysyivät viattomalla ilmeellä turistilta putosiko tämä häneltä. En ihan tarkkaan nähnyt, mikä huijauksen idea oli - oliko se vaatia löytöpalkkiota jos ihminen tulee ahneeksi jaluulee sormusta aidoksi vai onko tarkoitus vain harhauttaa turisti siksi aikaa, kun toinen käy tyhjentämässä taskuja. Epäilen ensimmäistä, koska näin ainakin yhden turistin kaivelevan kassistaan jotain. Näille sormustyrkyttelijöille pitää vaan napakasti sanoa että Non, C'est ne pas mon - tai vaan jotta ei kiitos ja jatkaa matkaansa.

Notre Damen pihalla taas kulki naisia jonkin lapun kanssa ja kyselivät "puhutko englantia". Sanoin vaan ranskaksi että ei. Jatkoivat matkaansa seuraavan uhrin luo. Tietysti hölmöä on se, että kun näitä huijareita oppii varomaan, tulee suhtauduttua epäluuloisesti kaikkiin neuvon kysyjiin. Veloilussa vähän jännitti, koska joku nappaa käsilaukkuni fillarin etukorista. Korissa oli metallinen vaijeri, jonka kieputin kahvojen ympäri ja tyrkkäsin toisen pään korissa olevaan pidikkeeseen. Eihän se käsilaukkua "lukinnut" varsinaisesti, mutta tekee laukun nappaamisen hankalammaksi.

Liikkumisesta vielä sen verran, että metroihin on varmaan saatavilla jostain "turistilippuja" joilla voi suhata edes ja takaisin kaupungissa. Meillä ei sellaista ollut, enkä tiedä olisimmeko hyötyneet siitä. Tietysti se, ettei tarvitsisi kuljetella kolikoita niin paljon mukanaan kun ostelee lippuja. Metroliput olivat kuitenkin niin halpoja, että luulen kertalippujen tulleen meidän tapauksessamme halvemmaksi.

Takseilla on muuten sitten eri taksat sunnuntaina ja arkipäivisin. Vaikka hotellilta pääsi metrolla vaihdon kautta Gare Du Nordille, voipuneen vointimme vuoksi neljän laukun kanssa roudaantuminen metroon ja siellä vaihtaminen toiseen metroon ennen junaa ei tuntunut oikein mahdolliselta. Otimme siis taksin lentokentälle. Se ei ollut ihan halpa, tuntui että matkan aikana hintaa kyydille tuli 10 senttiä per sekunti. Lisäksi taksilla oli vielä tilausmaksuja koska auto oli normaalia suurempi, saattoipa siitäkin tulla jotain lisää. Mutta ainakin pääsimme lentokentälle ajoissa, emmekä nääntyneet matkalle. Hotellin respa yritti kyllä saada meitä mahtumaan shuttlebussiin joka vie kentälle - kaikki kyydit olivat kuitenkin täynnä samalle päivälle. Olisi varmaan kannattanut miettiä lähtö valmiiksi jo vähän aikaisemmin ja tilata kyyti vaikka edellisenä päivänä. Kannattaa kysellä hotellin aulasta eri mahdollisuuksia.



Kaikenkaikkiaan Pariisi oli ihan hauska elämys - Eiffeltorniin emme jaksaneet jonottaa vaikka juurella kävimmekin, mutta Seinellä kävimme risteilemässä kuten kunnon turistin kuuluukin ;) Laivat muuten lähtevät melkein Eiffeltornin juurelta. Siinä on vieressä myös Vellib - piste ja joen rannasa oli erotettu käveytiestä jopa oma, ajoradasta erillinen fillarikaista. Eiffeltornille veloilu on ihan suositeltavaa - matkalla on vielä ihan alamäki ;) Seinellä lilluminen turistiveneessä oli minusta avartavaa - vaikkeivät kaikki nähtävyydet niin superhyvin joelle näkyneet, pystyi veneestä hahmottamaan kaupungin ja nähtävyyksien sijainnin paremmin. Pariisin kadut ovat muuten harvinaisen sokkeloisia, onnistuin eksymään pariin otteeseen kyllä ihan täydellisesti. Onneksi oli V:n navigaattori, jolla pystyin sitten haarukoimaan missä olin. Opaskirjan kartta ei muuten ole tarpeeksi hyvä - kannattaa ehkä hankkia erillinen, kunnollinen kartta. Liikaa veneilystä ei nyt ole kuitenkaan syytä odottaa - se on vähän sinne ja takaisin tyyppinen seilaus, koska samaa reittiähän se laiva takaisin tulee. Vesi elementtinä on kuitenkin rauhoittava hälinän keskellä, kun jalat ovat jo ihan poikki kaikesta siitä kävelemisestä...




Jos tulevaisuudessa lähden joskus Ranskaan ja Pariisiin haluaisin ehkä lähteä junalla käymään jossain kaupungin ulkopuolella. Ehkäpä pienillä viinitiloilla tai kotoisassa maalaisravintolassa. Vaihtoehtoja lienee paljon ja moniin paikkoihin pääsee junalla parissa-kolmessa tunnissa.

Jos nyt eurooppaa miettii, niin enemmän olen melkein tykännyt Roomasta ja Firenzestä - jostain syystä. Mutta onhan se nyt jonkinlainen merkkipaalu ihmisen elämässä, että Pariisi tulee nähtyä. Ja jos pidät muodista - kannattaa henkisesti varautua rahanmenoon. Paljon ihania muotiliikkeitä oli toinen toisessaan kiinni. Minä kiersin ne kaikki kaukaa. :) Ihan kiva reissu oli, ei siinä mitään. Vähän olisi voinut suunnitella enemmän, olisi ehkä saanut enemmän irti kaikesta. Toisaalta Pariisissa mikään ei aina mene ihan niinkuin piti joten ylisuunnitteluakin kannattaa välttää - koko reissuun kannattaa kyllä suhtautua jossain määrin C'est la vie - mentaliteetilla ja nauttia siitä mikä onnistuu.

Ei minusta silti suurta Pariisi - fania tullut. Ehkä seuraavaksi haluaisin päästä käymään Lontoossa, jonka olen jotenkin mystisesti onnistunut välttämään... Mutta päätämme raporttimme Pariisista tältä erää tähän: Paris, 7 points.

Ai niin, Viimeinen postilaatikko ennen lentokoneeseen menoa terminaali kakkosessa on aulassa, sisäänkäynnin kahdeksan kohdalla kadun puoleisella seinällä, kun kuitenkin unohdit postittaa ne kortit aiemmin.

perjantai 24. heinäkuuta 2009

Päästäinen!


Päästäisperhe oli ilmeisesti pesiytynyt mökin takan taakse. Ensin luulin näkeväni harhoja kun jotain mustaa ja pientä vilisti sinne. Yksi raukka oli kiivennyt tiskialtaaseen eikä päässyt sieltä pois, toinen pyydystettiin keskeltä lattia ja lopulta pari löytyi sohvan alta kuolleina.. Olisivatko epäonnisia poikasia jotka kuolivat kun emo kuskattiin ulos vai voisiko tämä lauma olla kääpiöpäästäisiä koska pituutta otuksilla oli vain n. tuuman verran.

Päästäiset ovat muuten rauhoitettuja ja lihansyöjiä joten ryytimaa saa olla rauhassa vaikka päästäisiä vilisee nurkissa.


maanantai 29. kesäkuuta 2009

Saunavihta


Mummo opetti minulle lapsena miten saunavihta tai vasta tehdään. Istuimme saunan portailla ja hyttyset kävivät kiusallisesti kiinni nilkkoihin. Pistivät helposti käsiinkin kun piti paikalla istua. Tekeellä olevalla vihdallakin niitä pystyi vähän hätistämään. Joka puolella tuoksui koivulle ja lämpiävästä saunasta saattoi tuuli tuoda pienen savuntuprauksenkin auringon päivällä polttamaan nenään.

Puukko tuntui isolta pieneen käteen. Vähän se pelottikin hosua sen puukon kanssa kun välillä oksat olivat kovin hentoja ja välillä taas paksumpia.



Tiedän kyllä, että vihdan vyöte pitäisi tehdä notkeasta oksasta tai jos narua käyttää, sen olisi hyvä olla mahdollisimman venymätöntä ja karheaa. Aina ei kaikki ole kuten lapsuuden kesinä vaan eri tavalla. oksaleikkureilla vihdakset irtosivat hyvin kaadetusta koivusta ja narulla vihta nyt pysyi sen verran koossa kuin tarvitsee. Mutta se mikä ei muuttunut on mummon opit:

- vihdat tulevat parhaita vähän juhannuksen jälkeen (lehdet pysyvät hyvin)
- vihta on tehtävä rauduskoivusta
- lado aina vihtaa vastakkaisille puolille
- jokainen oksa tulee laittaa lehden kiiltävä puoli kohden vihdan keskustaa
- muista katsoa ettei vihtaan jää latvukseen pitkiä "tarttujia"
- lado riittävän tuuhea vihta, mutta sellainen joka vielä mukavasti mahtuu kätöseen
- sido tiukasti (mielellään vitsalla)
- siisti vihdan pää huolella

Kuivata osa vihdoista ja voit käyttää niitä myöhemmin syksyllä kun liotat ensin vihdan. Älä hauduta vihtaa suoraan kivillä, vaan kostutettua vihtaa ravistetaan kevyesti kivien päällä, jolloin se lämpenee ja koko sauna täyttyy ihanalla tuoksulla.

sunnuntai 7. kesäkuuta 2009

Samppalinna

Kävin Turussa perjantaina. Olin kiireessä ja kipittelin kaupungin läpi ehkä nopeamminkin kuin oli tarkoitus. Kuitenkin kiireen keskellä näin tutun kyltin. "Samppalinna".

Muistin välittömästi vaaleanpunaiset lautasliinat, pitkät tärkätyt pöytäliinat ja raskaat aterimet. Ranskalaiset ja nakit olivat ehkä jo silloin hieman pettymys, vaikka kokemus jäi pienen ala-asteikäisen lapen mieleen elävänä. Jälkuruukasi taisi olla kiisseliä ja kermavaahtoa.

Mutta miten suuria ne lautasliinat olivatkaan ja kuinka aurinko paistoi. En ole ihan varma, mutta yksi sellainen lautasliina taitaa olla vielä tänä päivänäkin jossain vintillä kotikotona, laatikossa joka tuoksuu vanhoille kiiltokuville.

maanantai 1. kesäkuuta 2009

Kevään ihmeitä


Halusin kuvata kevään ihmeitä. Ensin vaan ruohosipulia blogiin, sitten mäntyä muuten vaan ja rannan kukkasia kun olivat heränneet. Luonto vei mukanaan. Vaisto sanoi, että ei mutta astuin silti.


Vierivä kivi ei sammaloidu. Kaaduin kivikkoon. Rikoin linssin suojaksi hankitun filtterin, mutten kuitenkaan ilmeisesti 100mm putkea. Mieletön refleksi pelastaa kamera. Nyt sattuu ranteeseen, jonka päälle vähemmän sirosti laskeuduin koko elopainollani.

Onkohan tuolla jotain rikki?

No, minä paranen, mutta entäs kamera!

keskiviikko 27. toukokuuta 2009

Kevät

Magnolia kuoli talvella.

Ei kestänyt lumen painoa, joka putosi sen päälle katolta.

Se irtosi helposti maasta.

Istutin sen paikalle pensastomaatin.

maanantai 25. toukokuuta 2009

Pari ruokailua täältä Vaasaan


Olin kotimaanmatkailemassa viime viikolla - mikä varmasti osittain selittää tuota kokkausten vähäisyyttäkin. Ajattelin kuitenkin lyhyesti mainita, että Hämeenlinnassa perinteikäs Laurellin kahvila tarjosi ihania leivoksia mutta omituisen makuista lattea ja capucchinoa. Tunnelma oli mukava ja välitön niin, että paikkaa voi suositella kunhan pysyttelette tavallisessa kahvissa.

Toinen kiitoksen arvoinen paikka oli matkani määränpäässä yllättävästi Vaasan Rosso, jossa palvelu oli asiantuntevaa, ystävällistä ja nopeaa. Ruokakin oli hyvää - ainakin se kelpasi loistavasti koko päivän toimistossa kahvikupillisen voimalla kirmanneelle matkalaiselle. Että tiedä häntä kuinka objektiivinen arvioni oli kun ruoka nenäni alle laskeutui. Ainakin se hävisi salaman nopeudella. :)

Pisteet myös paikalliselle Amarillolle jossa ruuhkan keskeltä minut ohjattiin ystävällisesti Rossoon kun en ymmärrettävästi halunnut jäädä Vaasaan kovin pitkäksi aikaa ruokailemaan.

Ylioppilas- ja muita juhla-asuja shoppaileville voin kertoa että vaikka kävelin vain pienen matkan keskustassa näin paljon ihania vaateliikkeitä - ihan erilaisia kuin olen nähnyt täällä etelässä. Eipä pöllömpää! (arvatkaapa vaatiko itsehillintää vaan kävellä ohi?)

Navigaattori muuten ennusti että Vaasasta ajaa Espooseen 5h 39 min enkä tiedä mistä se moisen aika-arvion nyppäsi. Se oli ainakin puolitoista tuntia väärässä enkä edes ajanut ylinopeutta. Hyvä niin, kotona oli kiva olla jo ennen pelkäämääni klo 22:a.

tiistai 12. toukokuuta 2009

Siili ja pimppari


Ihan on pakko paljastaa että Ultra Bra - yhtyeen kappale Siili kolahti mulle toissapäivänä aamuruuhkssa. Istuin autossa kehäkakkosella yrittäen länsiväylälle kun yhtäkkiä tajusin mistä laulu kertoo. Sitten soitin laulun n. 4 kertaa ja lauloin mukana.

Toinen syvällinen juttu mitä on tullut funtsittua viime viikkoina on, että wappujuhlissa simalaseissa pörräsi hurjasti "maamötkyjä" eli kimalaisia. Ne olivat minusta lähinnä huvittavia ja hellyyttäviä, kunnes näin V:n ottaman kuvan pimpparista. Niissä oli jotain punkkeja.Ggoogletin kovasti ja tulin siihen tulokseen että ehkä kyseessä on varmaan varroa - punkki.

Olennaista on, että minua inhotti koko otus kun näin loiset, vaikka tunsin empatiaa raukkaa pörröistä otusta kohtaan. Miksi niin?

lauantai 11. huhtikuuta 2009

Nellen pieni tippausohje


Miten pitää tipata Ameriikassa? Se on asia, josta olen itse saanut suomalaiseen hinnoitteluun tottuneena harmaita hapsia. Tässä muutama subjektiivinen kokemus siitä, miten missä ja milloin tulee tipattua. En sano, että tämä on oikein, mutta kukaan ei ole turpiinkaan antanut :) Täällä oli myös hauska kirjoitus tippaamisesta aussien näkökulmasta.

Ensinnäkin unohtakaa peruskoulussa englannintunnilla opetettu 10%. Se on liian vähän. Osa ravintoloista lisää laskuun suoraan 15% jota kai voisi pitää nykyisin tippauksen perustasona. Lasku maksetaan ensin, jonka jälkeen pöydälle jätetään tippi tai tippi lisätään laskuun sille varatulle viivalle ja loppusumma lasketaan kuittiin. Tarjoilijat sitten veloittavat tipin jälkikäteen.

Ravintoloissa prosenteista voisi päteä seuraava:

  1. 10% - kitupiikki tai mielenosoittaja, sain huonoa palvelua
  2. 15% - standardi, ihan okei palvelu
  3. 17-18% - hyvä palvelu, kiitosta vaan
  4. 20% (tai yli) erittäin hyvä tai loistava palvelu ja mukava & pätevä tarjoilija
    (ja isommat seurueet joissain paikoissa)
Jos palvelu on oikeasti täysin ala-arvoista, tippaamattakin voi jättää. Silloin kannattaa kyllä nostaa hässäkkä koko jutusta ja kutsua vaikka esimies paikalle. En ole itse tainnut jättää koskaan tippaamatta, mutta pari kertaa olen jättänyt huomattavan pienen tipin kun en ole ollut oikein tyytyväinen. Yhdelle taksikuskille jätin tipin maksamatta, kun epäilin että nyt tätiä huijattiin tietulleissa.

Sitten on tietty kahvilat, joissa tippaamiseen ei yleensä päde tuo, ellet nyt sitten osta siellä ruokaa. Kun söimme keiton BisCo:ssa (ja aamupalakahviloissa), tippasimme ruokailun mukaan suoraan laskuun. Jos kahvilasta ottaa mukaansa kahvin, voi kassakoneen vierestä yleensä löytyvään tippipurkkiin laittaa "hilut" joita saa takaisin vaihtorahana. Kun ostin kaksi kahvia, laitoin purkkiin dollarin.

Huonesiivoojaa hotellissa on tipattu 2 dollaria päivässä, koska tämä ei ole mitenkään erityisen fancy hotelli. Hienommissa paikoissa varmaan pitäisi tipata enemmän. Mutta paljonko? En tiedä. Sinänsä siihen nyt kannattaa suhtautua vähän sillä tavalla, että kaikki jenkitkään ei aina tippaa huonesiivoojaa. Se voi aiheuttaa kyllä jonkinlaista palvelutason alentumista - pyyhkeitä ei ole korvattu uusilla tai roskiksia ei ole aina tyhjätty tai sanomalehteä ei ilmesty aamuisin oven taa. Sama voi tapahtua myös, jos tippaa vaan liian vähän. :)

Takseissa pätee periaatteessa prosenttisääntö, mutta käytännössä sen nyt ei tarvitse olla niin tarkkaa. Kunhan jotain antaa - on hyvä muistaa kuitenkin, että kuski saa palkkansa ilmeisesti puhtaasti tipistä. Kun pari kertaa käytimme täällä taksia matkan hinta oli jotain 5-6 dollaria, maksettiin kympillä ja sanottiin että anna 1-2 dollaria takaisin. Jotain semmosta.

Baarimikolle annetaan baarissa dollari per drinkki. Myös ilmaisista drinkeistä esim. messuilla tai tapahtumissa. Yleensä baarimikko ottaa juomasta maksun ja jättää vaihtorahat pöydälle eteesi. Ota siitä takaisin ylimääräiset ja jätä tippi pöydälle. Tippipino edessäsi kasvaa sitä mukaa, kun ostat drinkkejä. Kun poistut, tarjoilija ottaa tipit itselleen.

Laukkujen kantajille tippaamisessa olen tosi huono. En tiedä yhtään paljonko pitäisi antaa. Olen monesti antanut dollarin per laukku - hienommissa paikoissa ehkä yhteensä enintään vitosen laukkujen määrästä riippumatta. Tässä tietysti kannattaa miettiä, kuinka paljon kantajaa tarvitsee lähipäivinä. Sama homma parkkipoikien kanssa, jotka hakevat auton sinulle. Mitä enemmän tippaat, sitä paremmin autoasi pidetään ja sitä nopeammin sen saat kun ovelle ilmestyt. :)

Hotellien respaa ei yleensä tarvitse tipata, ei myöskään kauppojen myyjiä, ei edes fiinimpien liikkeiden kenkämyyjiä jotka polvistuvat eteesi puku päällä tutkimaan jos kenkä jalkaan solahtaa:) Joskus, jos hotellin respa on nähnyt jossain asiassa kovasti vaivaa eteeni, tehnyt jotain epätavallista ja toiminut todella hyvin, olen jättänyt jotain pientä (muutaman dollarin). Yleensä respa kyllä vaan hämääntyy siitä, mutta omaa harkintaa kannattaa käyttää - etenkin pidemmillä visiiteillä hymyilevä ja avulias respa on kultaakin kalliimpi voimavara.

Vapaudenpatsas ja poikamuseo



Keskiviikkona täällä satoi lunta. Kyllä. Onneksi ei paljon, vain muutamia hiutaleita leijui alas. Sää oli kuitenkin melko viileän napakka ja säätiedote lupaili vähän sadettakin.

Emme kuitenkaan halunneet toista museopäivää peräjälkeen ja jalatkin vähän huusivat apua. Pienen ihmettelyn jälkeen suunnistimme aamupalalle jo tutuksi käyneeseen lähikuppilaan (kokonaista toinen visiitti!) ja lähdimme kohti vapaudenpatsasta toivoen kovasti, että kylmä keli ei olisi houkutellut kaikkia muitakin paikalle.



Vapaudenpatsaalle (joka seisoo Liberty Island - saarella) kulkee lautta, joka pysähtyy matkallaan myös Ellis Islandille, Manhattanin edustalla olevalle toiselle pienelle saarelle, jonne kaikki amerikkaan pyrkivät siirtolaiset ensin tuotiin n. 100 v ajan. Lippuja voi ostaa 20 dollarilla. Opaskirja kertoi, että jos haluaa käydä molemmilla saarilla, rantaan kannattaa hankkiutua jo hyvissä ajoin, mutta viimeistään yhdeltä. Ajatus oli, että lähtisimme liikkeelle varhain ja nappaisimme kaikki madot ompusta. Arvatkaapa onnistuiko se meiltä? ;)


No ei.

Kun pääsimme vihdoin viimein rantaan, kello oli jo lähemmäs 12 ja ziljaardi ihmistä seisoi jonossa lautalle. Jono oli satoja metrejä pitkä. Sellainen vaatimaton 2h jono. Kukaan ei varmaan enää ylläty, että me EMME halunneet jonottaa. ;) Niin että plan b käyttöön.


Vapaudenpatsaan kruunuunhan ei nykyään pääse. Ovat kovasti kai avaamassa kruunua uudelleen, mutta se ei ollut vielä auki. Totesimme, että oikeastaan kummallakaan meistä ei ollut suurempaa halua päästä pönöttämään Ellis Islandile sen kummemmin kuin vapaudenpatsaan juurellekaan. Mutta patsas olisi silti kiva nähdä lähempää. Bongasimme samaisessa satamassa taksiveneen, joka tekee 25 dollarin hinnasta kiertoajenlun manhattanin edustalla ja pysähtyy vapaudenpatsaan eteen turismus maksimus - kuvien ottamista varten. Siinä jonossa ei ollut ketään. On kuulemma liian kylmä ja tuulinen keli veneilyyn, että porukka innostuisi. ;)




Ostimme liput veneeseen. Kun ei tarvinnut jonottaa, kerkesimme ennen veneen lähtöä vielä kiertää hieman lähikortteleita ja napata kuvan jos toisenkin mm. tästä Wall streetin härästä Broadwayllä :) Kyseinen härkähän oli roudattu yhtenä kauniina yönä New Yorkin pörssin eteen. Kyseessä oli jonkinlainen teekkarijäynään verrattava teko, jolla ei ollut minkään sortin päättäjien siunausta ;) Melko massiivinen jäynä? :) Härkä kuvastaa kuulemma markkinoiden julmaa ja tempoilevaa voimaa. Sittemmin kyseinen pronssielukka on tuotu broadwaylle, missä se on vähän vähemmän tiellä.

Vesitaksin alakerrassa oli penkkejä ja mukavan lämmintä kylmää pelkääville. Me istuimme hetken sisällä, mutta kun opas alkoi kysellä yleisöltä mistä kukakin tulee pakenimme yläkannelle. Ei siellä loppujen lopuksi ollut lainkaan niin kylmä kuin kuvittelimme. Siellä oli itse asiasa aika mukavaa - meri tuoksui eikä luntakaan satanut enää. Selostuskin kuului myös ulos ja niin me sitten katselimme manhattanin shiluettia ilman WTC torneja, kuvasimme Ellisin saarta ja vapaudenpatsasta. Se ei loppujen lopuksi ole kovin suuri. Kiertoajelu kesti tunnin.


Kiertoajelulippujen kylkiäisinä saimme vapaaliput Intrepidille, jenkkien lentotukialukselle joka on nykyään museo. V oli toivonutkin, että pääsisimme käymään siellä, mutta olimme siinä käsityksessä, että se on vielä kunnostettavana, eikä sinne pääse. Alus oli kuitenkin juuri palautettu kunnostuksesta ja avattu yleisölle. Niinpä suunnistimme vapauden patsaan jälkeen yhteen maailmankaikkeuden poikamaisimmista poikamuseoista.




Matkalla löysimme BicCo Latte - kahvilan ja kevyen lounaan jälkeen tepastelimme tutkimaan sotakoneita.


Se laiva on valtavan kokoinen ja V tiesi kertoa että uudet vastaavat ovat ainakin kaksi kertaa yhtä isoja. Esillä oli paljon kaikenlaisia lentokoneita. Mukaan lukien Tomcat - hävittäjä, jollaisella Tom Cruise lenteli elokuvassa Top Gun. V:n esiteltyä minulle hävittäjän valaisin V:tä tyttömäisesti seurapiiriknopilla - Katie Holmesiin (se Tompan vaimo) ja hra Cruiseen viitataan jenkkilehdistössä yhteisinimityksellä TomKat. Joku näppärä senkin nimen on jostain keksinyt... Mistäköhän ;)



Mediaseksikkään hävittäjän lisäksi paikalla oli Migejä, Cobria, hulikoptereita ja jännittävä musta vakoilukone, josta V osasi kertoa, että se on ilmeisesti varsin nopea ja hyvä vakoilukone. Niitä (tai niiden kavereita, en ole ihan varma miten se meni) on rakennettu kuitenkin vain kokonaista 2 kappaletta, koska ovat melko tyyriitä pelejä monessa mielessä. Näistä kahdesta kumpaakaan ei ole ammuttu alas, toinen on vaan muuten rikottu. Siinä puuhassa kuoli pari lentäjää ja rikkui pari lentokonetta. Kyseinen kone lentää niin kovaa, että se venyy (lämpölaajenemisen vuoksi) ihan huomattavia määriä (sanoiko se V, että 15 cm vai 50? Joka tapauksessa enemmän kuin ajattelisi) lentäessään ja käytännössä siihen on siis jätetty rakoja, niin että kone pääsee laajanemaan. Tästä tietysti seuraa, että koska kone on kuin seula, se vuotaa paikalla ollessaan polttoainetta :) Aikoinaan kone oli nopeampi kuin yksikään ase, mikä selittää sen säilymisen museoon asti.



Intrepidillä oli sisätiloihin rakennettu melkoisen kokoinen museo & opetuskeskus, jossa pyöri suurilla screeneillä materiaalia laivan historiasta ja siellä pääsi kokeilemaan tuulitunnelia ja ihmettelemään kuulentojen pelastuskapselin mallia. A olisi ollut ihan innoissaan tästä paikasta, mutta niin taisi olla isikin :) Kaikenkaikkiaan museokäynti oli mielenkiintoinen, etenkin kun V osasi kertoilla koneista samalla kun pönötimme niitä katselemassa. V:n kertoillessa juttuja mulle ei myöskään jäänyt liikaa aikaa miettiä, miksi niitä on alunperin rakennettu.



Illan päätteeksi päädyimme syömään koko reissun parhaaseen ravintolaan Spotted Pigiin.

torstai 9. huhtikuuta 2009

Jee, ne pääsi sittenkin museoon! ;)

Ja taas joku utelias järkkärinsä kanssa... eiks nää koskaan lopu?

Lepäilypäivän jälkeen jalat tuntuivat paljon kevyemmiltä taas. Matkalla Gramercyyn löysimme ihan kivan aamupalapaikan seuraavaksi aamuksi ja sinne siis suunnistimme. Aamupalalla mietimme vähäsen mitä tänään tekisimme. Harkitsimme outlettiin lähtemistä, mutta koko päivän kuluttaminen shoppaamiseen ei kuulostanut oikein järkevältä ja löytämämme outletteihin on aika paljon (n. tunti autolla) matkaa. Harkitsimme jopa, että jos vuokraisimme auton päiväksi ja lähtisimme ajelemaan outletteihin. V heitti idean, että Niagaran putouksillekaan ei olisi kuin vajaa 500 km... :) Nyt kuulen mielessäni miten joku ajattelee että voi ei ;) ...Mutta jotain tolkkua meilläkin (sentään) on, 1000km autossa olisi kyllä liikaa yhdelle päivälle ja 2 päivän investointi Niagaraan... No ehkä toisen kerran.

The pond

Totesimme että MoMA on tiistaisin kiinni, tai ainakaan lippumme eivät silloin kelpaa. Muutenkaan ei ollut mikään hinku mennä sinne heti uudelleen... Oli kohtalaisen kiva sää, joten päätimme suunnistaa kohti Central parkkia ja Ameriikkalaisten kansallisaarretta - eli tähtäimessä tällä kertaa The Metropolitan Museum of Art.


Kyseisessä museossa on länsimaiden suurin kokoelma taidetta ja historiallisia tavaroita. Museossa on ilmeisesti myös Egyptin esineistöä enemmän, kuin missään Egyptin ulkopuolella. Museo on Central Parkin (se valtava puisto) laidalla, joten ajattelimme kävellä museoon puiston läpi. Se oli mukavaa. Sielläkin oli kukkivia kirsikkapuita ja magnolioita. Ja sekopäisiä kurreja.

Liisan vähemmän tunnustetut avut

Puistossa oli runsaasti satuhahmoista tehtyjä patsaita, joita sitten ammuimme kameralla ahkerasti.


Museoon pyrkijöitä oli paljon järkevämpi määrä kuin MoMaan - käytännössä ei ollut juuri lainkaan jonotusta vaikka ihmisiä oli paikalla aika paljon, eikä meillä ollut etukäteen ostettuja lippuja. Muutenkin museokokemus oli enemmän siihen suuntaan, kuin olin ajatellut MoMAan mennessämme. Postaan siitä varmaan jotain ajatuksia erikseen.


Museon jälkeen tilanne oli jotenkin taas lipsahtanut siihen, että olimme liikkeellä pelkällä aamupalalla, koko päivä oli kävelty ja kello oli melkein kuusi. GPS apuun ja V katseli missä päin kartalla näkyy jotain haarukankuvia.

Lähdimme harhailemaan Upper East siden suuntaan, koska lähin metropysäkkikin olisi sillä suunnalla. Muutaman ravintolan ikkkunasta sisään kurkittuamme meillä kävi taas jonkinlainen onnenkantamoinen - eli äärettömällä epätodennäköiyydellä ja nälkäisenä harhailu kannatti taas! :)



Päädyimme J.G. Melonin oven taakse. Paikka on pieni pubi, jonka ovessa komeili lehtijuttu “Michelin recommended”. Hinnat olivat erittäin kohtuullisia joten porhalsimme sisään. Kokemuksesta enemmän tuolla ruokapuolella, mutta voin lämmöllä suositella - ihan loistava pieni pubi. Juuri sitä, mitä kaipasinkin museon pölyjen tomuttamiseen itsestäni.

Alunperin olimme vähän suunnitelleet että päivän iltaohjelmana menisimme shampanjabaari Fluteen, jossa on tiistaisin happy hour - kaksi lasia shampanjaa yhden hinnalla ja suunnistaisimme siitä kuuntelemaan Jazzia levynjulkistustilaisuuteen. Mutta päivä oli ehtinyt jo niin pitkälle, että jätimme shampanjat välistä ja suunnistimme suoraan Jazzia kuuntelemaan. Siitäkin varmaan oma juttunsa erikseen.



Sen verran vielä, että siellä shampanjabaari Flutessa olisi maanantaina ollut myös 25 dollarilla 2h avoin baari ja pikkupurtavaa. Paikan ulkopuolella ei ollut siitä mitään ilmoitusta (kun maanantaina bongasimme paikan ja kävelimme siitä ohi) ja ilmeisesti sinne olisi pitänyt ilmoittautua joka tapauksessa netin kautta etukäteen. Eli jos shampanjabaari kiinnostaa, kannattanee vähän tähystellä webbiä tuohonkin mestaan, se näytti hyvälle ainakin kadulta katsottuna. Ikkunassa oli lisäksi Zagat - suositukset. Katsotaan nyt, saattaahan se olla että eksymme sinne kuitenkin...

MoMA - vai eikö MoMA?


Olimme ostaneet liput MoMAan ja koska maanantaina satoi, ajattelimme, että onkin oiva päivä piipahtaa museoon. Mielessäni oli rauhallista taulujen tuijottelua hiippailevien askelten suhistessa taidesaleissa. Olimme niin poikki kaikesta viimepäivien kävelystä, että mitään suurempaa kävelyä ei huvittanut harrastaa. Museokin vähän mietitytti, mutta hotellissa pönöttäminen ei oikein napannut sekään.

Arvatkaapa olimmeko ainoita jolle sama ajatus oli juolahtanut mieleen? Se oli Ihan Älytöntä (tm)... Meillä oli sentään ne liput valmiina, niin että meidän ei tarvinnut seistä ulkona, sateessa kymmenien metrien jonossa ostamassa lippua. Mutta kun pääsimme sisälle aulaan, se oli ai-van täynnä ihmisiä jotka hekin jonottivat “jotain”. Yritimme kysellä vartijoilta miten täällä ylipäätään kuuluu edetä. He eivät selitelleet mitään vaan tuuppivat meitä kohti jonoa että sinne vaan jonon jatkoksi.

“mutta ... meillä on jo..”
“Jonoon vaan”
“mitä me jonotetaan?”
“Sir, sinne nyt vaan jonoon”

huoh.

Jossain vaiheessa (20 min jonottamisen jälkeen “jonnekin”) joku ystävällisemmän näköinen museotäti kierteli jonojen välissä. Hänellä oli rinnassaan lämiskä jossa luki: “greeter” eli tervehtijä. Hän kertoi meille, että ennakkoon ostamamme liput pitää vaihtaa ensin museon lippuihin (ja olemme nyt siinä jonossa). Sen jälkeen meidän pitää vielä siirtyä takki & reppujonoon joka kiemurteli aulahallin toisella puolella valtavana käärmeenä. Kysyimme kauanko tähän kaikkeen jonottamiseen suurin piirtein menee ennenkuin pääsemme edes museoon sisään? Eipä osannut sanoa. Jono näytti ainakin puolen tunnin -neljänkymmenen viiden minuutin mittaiselta, ellei enemmänkin. Ja samaan jonoon olisi mentävä myös pois lähtiessä, tietysti - hakemaan kamat säilöstä pois.

Vaikka olimme jo jonottaneet 20 min ei pinna kestänyt koko touhua ja pakenimme paikalta. Toisena päivänä uudelleen ja ilman reppua& kevyellä takilla (ettei ole pakko jättää sitä säilöön) - jos ollenkaan. Mietin vaan ulos mennessäni niitä jonossa seisovia, joilla olisi edessään ainakin kaksi tuntia jonotusta ennen museoon pääsyä... Kuulemma sadepäivä ja pääsiäisen alusviikko saa aikaan tällaista.

Sitten lähdimme kävelemään katua eteenpäin etsien kahvilaa, jonne olisi päässyt istumaan ja miettimään päivää uudelleen opaskirjan avulla. Istuskelukahvilan löytäminen osoittautui myös vaativaksi tehtäväksi. Lopulta päädyimme Rue 57:n juomaan baariin shampanjacoktailit. Siinä istuessamme pälyilin myös paikan ruokalistaa - se vaikutti pätevältä, mutta kalliimman puoleiselta. Tunnelma paikassa oli ihan kiva, mutta emme kuitenkaan jääneet syömään. Olimme syöneet tukevan aamupalan yhdessä kulmakuppilassa ennen museokatastrooppia eikä vielä nälättänyt.


Siellä ravintolassa oli muuten niitä kauniita vaaleanpunaisia kukkasia joista mainitsin tuolla toisaalla, mutta en muistanut ottaa kuvaa. No, samoihin kukkasiin törmättiin sitten seuraavana päivänä. Laitan tähän yhden kuvan huomisista... :)

Aikamme vaihtoehtoja arvottuamme päädyimme pharmacyyn (eli jonkinlainen päivittäistavara-apteekki, joita täällä on paljon) ostamaan aurinkorasvaa (arvatkaapa poltimmeko nassumme siellä botanic gardenissa & rantsulla kävellessä?) ja palasimme hotellille.

Oli oikeasti aika ihanaa retkahtaa siihen sängylle. V alkoi googlettaa ruokapaikkoja illaksi. Minä katselin täysin apaattisena “food” - kanavan kauheita kokkiohjelmia (joita siis tulee yksi toisensa jälkeen tauotta, vain jatkuvien mainoskatkojen erottamana) kunnes V tuli viereeni ja neuvokkaana miehenä sulki telkkarista äänet pois. Show muuttui välittömästi paljon mielenkiintoisemmaksi kun arvailimme mitä kattilaan kulloinkin menee ;) Oli valtava helpotus kun ei tarvinnut kuunnella väsyneenä sitä jatkuvaa "Awesome! Great! ja Awesome!" -höpinää ;)

Yksi lammasresepti vaikutti silti ihan pätevälle; lampaan jalasta oli poistettu luu ja lättänä lihamatto marinoitiin kauttaaltaan yrteistä, valkosipulista, sitruunanmehusta ja öljystä blenderissä tehdyllä “majoneesimaiseksi” muuttuneella kastikkeella. Vain puolet kastikkeesta laitettiin lampaalle, loput siirrettiin syrjään. Lammas grillattiin parilalla kypsäksi - rasvapuoli ensin ihan ruskeaksi ja sitten varovasti lihapuolelta.

Kylkeen tehtiin sitruunalla ja valkosipulilla maustettu kikherne - pyree, italialainen salsa verde (iso tukku lehtipersiljaa, hieman liotetuja keltaisia rusinoita, purkki kapriksia, valkosipulin kynsi, pari shalottisipulia ihan hienoksi siivutettuna. Nämä sitten sekoitettiin maustumaan sitruunasta, oliiviöljystä ja dijon - sinapista tehtyyn seokseen.)... ja koko komeus tarjottiin vuonankaali-mintunlehtisalaatin kanssa johon sekoitettiin loppu marinointiinkin käytetty yrttisilppukastike. Tuota voisi jopa kokeilla kotona.

Lepäiltyämme aikamme siiryimme Gramercy Taverniin illaliselle. Yksi sateinen päivä New Yorkissa takanapäin.

Prospect



Main Entry:
1pros·pect           Listen to the pronunciation of 1prospect
Pronunciation:
\ˈprä-ˌspekt\
Function:
noun
Etymology:
Middle English, from Latin prospectus view, prospect, from prospicere to look forward, exercise foresight, from pro- forward + specere to look — more at pro-, spy
Date:
15th century
1: exposure 3b2 a (1): an extensive view (2): a mental consideration : survey b: a place that commands an extensive view : lookout c: something extended to the view : scene darchaic : a sketch or picture of a scene3obsolete : aspect4 a: the act of looking forward : anticipation b: a mental picture of something to come : vision c: something that is awaited or expected : possibility dplural (1): financial expectations (2): chances5: a place showing signs of containing a mineral deposit6 a: a potential buyer or customer b: a likely candidate for a job or position
in prospect
: possible or likely for the future
synonyms prospect , outlook , anticipation , foretaste mean an advance realization of something to come. prospect implies expectation of a particular event, condition, or development of definite interest or concern prospect of a quiet weekend>. outlook suggests a forecasting of the future outlook for the economy>. anticipation implies a prospect or outlook that involves advance suffering or enjoyment of what is foreseen anticipation of her arrival>. foretaste implies an actual though brief or partial experience of something forthcoming foretaste of winter>.

...Eli vapaasti suomennettuna tulevaisuuden näkymä....



... Tai mahdollisuus tulevaisuudessa.


keskiviikko 8. huhtikuuta 2009

Matka jatkuu - Coney Island


Prospect park - hienoa industrial punkkia jlleen...


Saatiin siis päähämme ettei jaksa jonottaa mitään potentiaalisesti surkeaa salaattia ylikansoitetussa kasvitieteellisen puutarhassa. nälkä tietysti alkoi jo olla, olihan aamupalasta aikaa ja koko päivä kirmattu ympäriinsä kukkia zoomaillen. Se botanical gardenin alue ei ole valtava, muttei ihan pienikään.

melko herkkää

V:llä oli ajatus, että koska raitiolinja Q jatkaa Prospect parkin pysäkiltä (joka on lähellä botanical gardenia) kohti Coney Islndia, voisimme hypätä junaan ja hurauttaa rannalle katsomaan jos jollain rannan läheisistä kaduista olisi jokin terassiravintola. Näin siis tehtiin.

Taustalla oli myös ajatus, että Coney Islandilla on valtava (ilmeisesti luonnollinen) hiekkaranta, jota voisi ehkä käydä talsimassa ruuan jälkeen ja klassikkovuoristorata Cyclone. Vuoristoratoihin meillä molemmilla on jonkinlainen heikkous. :) Modernimpi kopio kyseisestä vuoristoradasta on Cedar pointissa, missä V on kyllä käynyt - minä en. Jotenkin mulla on kyllä semmoinen muistikuva että Six Flagsissa olisi ollut myös puinen Cyclone, jossa olisin V:n kanssa käynyt heilumassa viime visiitillä Valloissa... Mutta voin muistaa väärin ja netti on täällä sietämättömän hidas paikoitellen... Coney Islandilla rannan läheisyydestä löytyy myös merieläinakvaario.


Riittävästi rantaa... sama toiseen suuntaan

No näine ajatuksinemme sitten suuntasimme metroon ja rannalle. Ruokaa emme kuitenkaan löynneet - emme ainakaan mitään, mitä olisimme suostuneet syömään. :) Kiersimme aika laajalti rantaa ja sen lähialueita, tuloksetta.


Siellä ei vaan ollut kuin hotdog-kojuja ja kummallisia rantadoskoja joista pauhasi ulos hurjan kovaäänistä poppia. Ylipäätään koko ranta-alue oli jonkin sortin pettymys. Se olisi varmaan ihan pop kesällä, jos nyt tykkää itsensä käristämisestä aurinkotuolilla :) Ruokapaikkoja siellä ei ole, joten kannattanee varmaan varautua eväillä tai etsiä etukäteen jokin varma täky ruokapaikan suhteen.


Vuoristorataan olisi varmaan päässyt ilman huvipuiston sisäänpääsyä, mikä on ihan kiva. Hetken harkitsimme kyllä, mutta koko päivän kasvitieteellisessä puutarhassa haahuiltuamme pelkällä Malibu Dinerin mauttomalla aamupalalla varustettuna emme kyllä enää jaksaneet muuta kuin kömpiä takaisin metroon ja huristaa "kotikonnuille". Siellä sitten päädyimme Outbackiin, koska GPS osasi sitä suositella, se oli n. korttelin päässä metropysäkistä jonne tulimme ja tiesimme, että siellä ainakin saa ihan hyvää ruokaa.

Sinänsä ei kaduttant tuo pyrähdys Coney Islandin suuntaan yhtään. Metro kulki Manhattanin saaren jälkeen maan pinnalla joten metrosta pääsi katselemaan maisemia ja näki vähän muutakin kuin pelkkiä kerrostaloja. Jotenkin maisemien ja ihmisten asuinsijojen katselu sai minut mietteliääksi ja teki minuun vaikutuksen.

Päivän päätteeksi olin niin kuollut, että nukahdin sängyn päälle kun V teki hetken töitään. Kello oli varmaan kahdeksan.

tiistai 7. huhtikuuta 2009

Brooklyn Botanical Garden - Magnolioita ja Kirsikankukkia




Sunnuntaina oli koko reissun tähän asti kaunein päivä. Aurinko paistoi ja keskipäivällä oli ihan kunnolla lämmintä. Mietimme, mitä haluaisimme tehdä. Olimme jo etukäteen miettineet, että haluaisimme käydä Brooklyn botanical gardenissa katsomassa kirsikankukkia. Niiden aika on juuri alkanut ja kyseisessä kasvitieteellisessä puutarhasa on suurin kirsikkapuukeskittymä sitten Japanin ulkopuolella.


Vähän meitä mietitytti, ovatko kirsikan kukat vielä ehtineet, vaikka nettisivulla niin väitettiinkin. Yritimme soittaa infoon ja pariin muuhunkin webistä löytyneeseen tiedustelunumeroon, muttei kukaan vastannut. Säätiedote ei kuitenkaan luvannut niin kaunista säätä enää ehkä koko loppureissulle. Tuumasimme siis, että voisi olla hyvä päivä lähteä käymään kirsikankukkia bongaamassa.

Toinen motivaatio oli, että näin kauniina päivänä kaikki muutkin ovat varmasti vapaudenpatsaalla tai ylipäätään missä tahansa manhattanin saaren ulkoilmapaikassa.


Lämpimästi suosittelen Brooklynin kasvtieteellisessä käyntiä, jos täällä keväällä on käymässä. Kirsikankukat eivät olleet vielä ihan jokaisessa puussa kukassa - muutama aikaisempi lajike oli kyllä ihan täydessä juhlapuvussaan, mutta suuri kirsikkapuukenttä ei ollut vielä puhjennut kukkaan. Sen sijaan magnoliapuut ja sipulikasvit olivat täydessä kukassa.



Oikeastaan vasta puutarhassa tajusin, mikä minua Manhattanin saarella ahdisti; siellä ei voi hengittää! :) Botanical gardenissa ilma oli niin kevyt, luonto tuoksui ja oli hyvä hengittää. Amerikkalaisittain kuvattuna se oli aivan fantastista! ;) Ainoa asia, missä vähän mokasimme oli, ettei meillä ollut piknik - eväitä mukana. Aika moni (muttei läheskään niin moni kuin pelkäsin) amerikkalainen perhe oli lähtenyt puutarhaan nauttimaan auringosta ja piknik-lounaasta.



Kasvitieteellisessäkin olisi ollut jonkin sortin kahvila, mutta jonot sinne olivat sen verran mehevät, että jos ei ole varustettu hyvillä jonotushermoilla (kuten me) kannattaa ottaa eväs mukaan jostain matkalta.


Aina voi tietysti olla kuten me ja todeta ettei jaksa jonottaa vaan sen sijaan laukata läpi nälkäisenä puoli New Yorkin osavaltiota ja etsiä jotain kivaa ruokapaikkaa löytämättä yhtään ;) Tämänkin valinnan järkevyydestä voisi olla jotain mieltä, varmaan... Mutta siitä lisää myöhemmin, nyt ulos!