Kävin Turussa perjantaina. Olin kiireessä ja kipittelin kaupungin läpi ehkä nopeamminkin kuin oli tarkoitus. Kuitenkin kiireen keskellä näin tutun kyltin. "Samppalinna".
Muistin välittömästi vaaleanpunaiset lautasliinat, pitkät tärkätyt pöytäliinat ja raskaat aterimet. Ranskalaiset ja nakit olivat ehkä jo silloin hieman pettymys, vaikka kokemus jäi pienen ala-asteikäisen lapen mieleen elävänä. Jälkuruukasi taisi olla kiisseliä ja kermavaahtoa.
Mutta miten suuria ne lautasliinat olivatkaan ja kuinka aurinko paistoi. En ole ihan varma, mutta yksi sellainen lautasliina taitaa olla vielä tänä päivänäkin jossain vintillä kotikotona, laatikossa joka tuoksuu vanhoille kiiltokuville.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti