Mummo opetti minulle lapsena miten saunavihta tai vasta tehdään. Istuimme saunan portailla ja hyttyset kävivät kiusallisesti kiinni nilkkoihin. Pistivät helposti käsiinkin kun piti paikalla istua. Tekeellä olevalla vihdallakin niitä pystyi vähän hätistämään. Joka puolella tuoksui koivulle ja lämpiävästä saunasta saattoi tuuli tuoda pienen savuntuprauksenkin auringon päivällä polttamaan nenään.
Puukko tuntui isolta pieneen käteen. Vähän se pelottikin hosua sen puukon kanssa kun välillä oksat olivat kovin hentoja ja välillä taas paksumpia.
Tiedän kyllä, että vihdan vyöte pitäisi tehdä notkeasta oksasta tai jos narua käyttää, sen olisi hyvä olla mahdollisimman venymätöntä ja karheaa. Aina ei kaikki ole kuten lapsuuden kesinä vaan eri tavalla. oksaleikkureilla vihdakset irtosivat hyvin kaadetusta koivusta ja narulla vihta nyt pysyi sen verran koossa kuin tarvitsee. Mutta se mikä ei muuttunut on mummon opit:
- vihdat tulevat parhaita vähän juhannuksen jälkeen (lehdet pysyvät hyvin)
- vihta on tehtävä rauduskoivusta
- lado aina vihtaa vastakkaisille puolille
- jokainen oksa tulee laittaa lehden kiiltävä puoli kohden vihdan keskustaa
- muista katsoa ettei vihtaan jää latvukseen pitkiä "tarttujia"
- lado riittävän tuuhea vihta, mutta sellainen joka vielä mukavasti mahtuu kätöseen
- sido tiukasti (mielellään vitsalla)
- siisti vihdan pää huolella
Kuivata osa vihdoista ja voit käyttää niitä myöhemmin syksyllä kun liotat ensin vihdan. Älä hauduta vihtaa suoraan kivillä, vaan kostutettua vihtaa ravistetaan kevyesti kivien päällä, jolloin se lämpenee ja koko sauna täyttyy ihanalla tuoksulla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti