Olimme ostaneet liput MoMAan ja koska maanantaina satoi, ajattelimme, että onkin oiva päivä piipahtaa museoon. Mielessäni oli rauhallista taulujen tuijottelua hiippailevien askelten suhistessa taidesaleissa. Olimme niin poikki kaikesta viimepäivien kävelystä, että mitään suurempaa kävelyä ei huvittanut harrastaa. Museokin vähän mietitytti, mutta hotellissa pönöttäminen ei oikein napannut sekään.
Arvatkaapa olimmeko ainoita jolle sama ajatus oli juolahtanut mieleen? Se oli Ihan Älytöntä (tm)... Meillä oli sentään ne liput valmiina, niin että meidän ei tarvinnut seistä ulkona, sateessa kymmenien metrien jonossa ostamassa lippua. Mutta kun pääsimme sisälle aulaan, se oli ai-van täynnä ihmisiä jotka hekin jonottivat “jotain”. Yritimme kysellä vartijoilta miten täällä ylipäätään kuuluu edetä. He eivät selitelleet mitään vaan tuuppivat meitä kohti jonoa että sinne vaan jonon jatkoksi.
“mutta ... meillä on jo..”
“Jonoon vaan”
“mitä me jonotetaan?”
“Sir, sinne nyt vaan jonoon”
huoh.
Jossain vaiheessa (20 min jonottamisen jälkeen “jonnekin”) joku ystävällisemmän näköinen museotäti kierteli jonojen välissä. Hänellä oli rinnassaan lämiskä jossa luki: “greeter” eli tervehtijä. Hän kertoi meille, että ennakkoon ostamamme liput pitää vaihtaa ensin museon lippuihin (ja olemme nyt siinä jonossa). Sen jälkeen meidän pitää vielä siirtyä takki & reppujonoon joka kiemurteli aulahallin toisella puolella valtavana käärmeenä. Kysyimme kauanko tähän kaikkeen jonottamiseen suurin piirtein menee ennenkuin pääsemme edes museoon sisään? Eipä osannut sanoa. Jono näytti ainakin puolen tunnin -neljänkymmenen viiden minuutin mittaiselta, ellei enemmänkin. Ja samaan jonoon olisi mentävä myös pois lähtiessä, tietysti - hakemaan kamat säilöstä pois.
Vaikka olimme jo jonottaneet 20 min ei pinna kestänyt koko touhua ja pakenimme paikalta. Toisena päivänä uudelleen ja ilman reppua& kevyellä takilla (ettei ole pakko jättää sitä säilöön) - jos ollenkaan. Mietin vaan ulos mennessäni niitä jonossa seisovia, joilla olisi edessään ainakin kaksi tuntia jonotusta ennen museoon pääsyä... Kuulemma sadepäivä ja pääsiäisen alusviikko saa aikaan tällaista.
Sitten lähdimme kävelemään katua eteenpäin etsien kahvilaa, jonne olisi päässyt istumaan ja miettimään päivää uudelleen opaskirjan avulla. Istuskelukahvilan löytäminen osoittautui myös vaativaksi tehtäväksi. Lopulta päädyimme Rue 57:n juomaan baariin shampanjacoktailit. Siinä istuessamme pälyilin myös paikan ruokalistaa - se vaikutti pätevältä, mutta kalliimman puoleiselta. Tunnelma paikassa oli ihan kiva, mutta emme kuitenkaan jääneet syömään. Olimme syöneet tukevan aamupalan yhdessä kulmakuppilassa ennen museokatastrooppia eikä vielä nälättänyt.
Siellä ravintolassa oli muuten niitä kauniita vaaleanpunaisia kukkasia joista mainitsin tuolla toisaalla, mutta en muistanut ottaa kuvaa. No, samoihin kukkasiin törmättiin sitten seuraavana päivänä. Laitan tähän yhden kuvan huomisista... :)
Aikamme vaihtoehtoja arvottuamme päädyimme pharmacyyn (eli jonkinlainen päivittäistavara-apteekki, joita täällä on paljon) ostamaan aurinkorasvaa (arvatkaapa poltimmeko nassumme siellä botanic gardenissa & rantsulla kävellessä?) ja palasimme hotellille.
Oli oikeasti aika ihanaa retkahtaa siihen sängylle. V alkoi googlettaa ruokapaikkoja illaksi. Minä katselin täysin apaattisena “food” - kanavan kauheita kokkiohjelmia (joita siis tulee yksi toisensa jälkeen tauotta, vain jatkuvien mainoskatkojen erottamana) kunnes V tuli viereeni ja neuvokkaana miehenä sulki telkkarista äänet pois. Show muuttui välittömästi paljon mielenkiintoisemmaksi kun arvailimme mitä kattilaan kulloinkin menee ;) Oli valtava helpotus kun ei tarvinnut kuunnella väsyneenä sitä jatkuvaa "Awesome! Great! ja Awesome!" -höpinää ;)
Yksi lammasresepti vaikutti silti ihan pätevälle; lampaan jalasta oli poistettu luu ja lättänä lihamatto marinoitiin kauttaaltaan yrteistä, valkosipulista, sitruunanmehusta ja öljystä blenderissä tehdyllä “majoneesimaiseksi” muuttuneella kastikkeella. Vain puolet kastikkeesta laitettiin lampaalle, loput siirrettiin syrjään. Lammas grillattiin parilalla kypsäksi - rasvapuoli ensin ihan ruskeaksi ja sitten varovasti lihapuolelta.
Kylkeen tehtiin sitruunalla ja valkosipulilla maustettu kikherne - pyree, italialainen salsa verde (iso tukku lehtipersiljaa, hieman liotetuja keltaisia rusinoita, purkki kapriksia, valkosipulin kynsi, pari shalottisipulia ihan hienoksi siivutettuna. Nämä sitten sekoitettiin maustumaan sitruunasta, oliiviöljystä ja dijon - sinapista tehtyyn seokseen.)... ja koko komeus tarjottiin vuonankaali-mintunlehtisalaatin kanssa johon sekoitettiin loppu marinointiinkin käytetty yrttisilppukastike. Tuota voisi jopa kokeilla kotona.
Lepäiltyämme aikamme siiryimme Gramercy Taverniin illaliselle. Yksi sateinen päivä New Yorkissa takanapäin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti