Kun me seuraavana päivänä lähdimme ajamaan Queenstownista Glenorchyyn minä kyllä pelkäsin. Me olimme - taas jossain määrin myöhässä, tai no, sanotaan että kun jetboat - safarien toimistosta sanottiin, että Glenorchyyn ajaa 45 min olin kyllä ajatellut, että lähtisimme sinne hyvissä ajoin. Itse asiassa noilla jetboat - safareilla oli oma kuljetuskin Queenstownista Glenorchyyn, mutta siihen oli varattu kokoontumisineen niin paljon aikaa, että tuumasimme saavamme vapausasteita enemmän, kun menisimme vauhtimakkaralla itse pelipaikalle. Mutta; kun kävimme ostamassa vähän hyttysmyrkyllä ryyditettyä aurinkorasvaa ja syöneet lounasleivät kello olikin jo niin paljon, että meille ei jäänyt kuin tarkalleen se 45 min ajamiseen.
Ylinopeus ei ole yleensä täällä se ongelma. Jos nyt nyökyttelet päätäsi siellä, että niin, se matkailuauto niin joo, olet osittain oikeassa; vaikka tämä on ihan tehokas ja moderni mobiili Mauilta (automaattivaihteet ja kaikki), tiukimmissa ylämäissä diesel kyllä vähän himmaa. Sisukkaasti se kuitenkn kiipeää ylöspäin.
Mutta se ei oikeastaan ole se, mitä tarkoitan. Täällä nimittäin nopeusrajoituksissa on samantyyppienn käytäntö kuin Suomessa joskus kauan, kauan sitten - meikäläisen syntymisen aikoihin tms. Yleisrajoitus nimittäin tuntuu olevan 100 km/h ;) Ja joo, se on voimassa myös teillä, jotka kiipivät vuonojen reunoja ja joilla on yhden auton mentäviä siltoja… Tai tälläisillä pikkuteillä… ;) Sanoinkin V:lle että pitää olla aikamoinen kuski jos ajaa 100km/h joillain noista teistä - ja elää vanhaksi tappamatta muita.
Toisaalta vastaantulevaa liikennettäkin oli tosi vähän ja nopeasti sitä oppi, että ne liikennemerkeissä annetut nopeusehdotukset olivat hyviä; jos mutkassa lukee 35 - kannattaa oikeasti hiljentää niihin lukemiin - jopa tuo iso mobiili kyllä selvityy ehdotetulla vauhdilla mutkista.
Mutta toisena päivänä olimme liikkeellä ensimmäisellä pidemmällä matkallamme, se matkailuauto oli leveä, ajoimme "väärää" puolta pientä, vuonon reunalla kulkevaa mutkaista tietä joka sinksasi ylös-alas, liian tiukalla aikataululla ja 100 km/h tuntirajoituksella.
"Reuna!" huusin useamman kuin yhden kerran ja olin jokseenkin varma, että nyt mennään tieltä yli. Itse asiassa tälläinen megaturnee mutkittelevilla teillä, joilla ei tullut juuri ketään vastaankaan voisi olla oikeinkin kivaa sopivan sporttisella, pienellä nelivedolla…
Mutta lopulta kaikki meni hyvin, emmekä menneet yli reunoista ja olimme jopa ihan ajoissa Glenorchyssä jettisafariamme varten. Ja neljäntenä päivänä minäkin sitten vihdoin uskaltauduin rattiin, eikä se ollutkaan niin vaikeaa. V sanoi, että se "väärällä puolella" istuminen auttaa ja se on totta. Pelkääjän paikalla kokee koko ajan että on ikäänkuin kuskina, mutta sitten kun istuu siihen kuskin paikalle ja miettii koko ajan että kaikki on vaan väärin päin niin menee ihan hyvin. Muutaman kerran hapuilin kyllä vaihdekeppiä oikealla kädellä. Koska mutkaisilla ja vaihtelevila teillä vaihdetta joutuisi vaihtamaan paljon on tosi kiva, jos auto on automaatti. Silloin ei vaihdekeppiin tarvitse koskea oikeastaan kuin pysähtyessä ja liikkeelle lähtiessä. Voi keksittyä ajamiseen.
Jettisafari oli hauska ja rento kokemus. Meitä vietiin pienehköillä metallipaateilla joihin oli kiinnitetty kohtuullisen kokoinen vesijetti. Kuljettaja vei meitä tosi vähässäkin vedessä ja peippaili veneellä ihan kallioiden vierestä. Mutta matkailuautomatkan jälkeen ei kyllä pelottanut enää yhtään ;)
Reittin kuului myös pieni metsäkävely ja pääsimme ihmettelemään miten läpikuultavan kaunista on jäätiköistä sulanut vesi.
Tosi kaunista. V sanoi, että Riitta tykkäisi näistä maisemista ja niin uskoin minäkin; kukapa ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti