Oppaat ovat varovaisia. Todella varovaisia. Ymmärtäähän sen, he ovat kuitenkin viime kädessä vastuussa turistilaumastaan. Kun kyselimme tiistaina harrastusmahdollisuuksista, toimistosta epäiltiin että Porto Santon risteilyt eivät vielä ala pitkään aikaan. Ja kun soitimme keskiviikkona, epäiltiin, että Porto santolle lähteminen ei varmaankaan olisi hyvä idea sateisen sään vuoksi. Mutta V oli päättänyt, etä Porto santolle mennään ja mentiinhän me. :) Liput varattiin netistä, vielä edellisenä iltana kuuden jälkeen kun Porto Santo Linesin toimisto oli jo mennyt kiinni. Vähän olin epäileväinen, että noinkohan bussi nyt tulee meitä hakemaan hotellilta ja laiva kulkee, kun olivat siellä Tjäreborgilla niin epäileväisiä koko projektista.
Mutta bussi tuli, 7:15 se oli hotellimme edessä ja kuljetti meidät laivalle ja me pääsimme Porto Santolle pakoon Madeiran sateita.
Porto Santolla meitä odotti pieni bussi, joka vei meidät satamasta saaren keskustaan. Matkalla bussikuski kertoi, että hän voi viedä meidät saaren ympäri kiertoajelulle joka kestää n. pari tuntia ja maksaa 12 eur per aikuinen. Lapset pääsevät ilmaiseksi. Koska sää ei vielä aamusta ollut mitenkään ihmeellisen aurinkoinen, päätimme jäädä bussiin ajelemaan läpi pienen saaren nähtävyydet.
Opas kertoili meille Porto Santosta: saarta kutsutaan kultaiseksi saareksi, koska vuoden aikana siellä on sadetta vain muutamana päivänä. Nyt tilanne on poikkeuksellinen, vettä on tullut kuukauden aikana enemmän kuin yleensä koko vuonna, joten maisema on vihreä. Yleensä kaikki kasvillisuus ja ruoho on kuivunut keltaiseksi ja saari hehkuu auringossa kultaisena.
Ennen portugalilaisten tuloa Porto Santolle saari oili olut täynnä lohikäärmepuita, joihin etenkin V oli kovin ihastunut. Portugalilaiset olivat tuoneet saarelle hevosia, lampaita ja kaneja jotka olivat syöneet saaren puhtaaksi hyvin nopeasti. siksi saarella ei juurikaan ole metsiä. Nykyinen hallitus on kuitenkin ottanut tavoitteekseen istuttaa miljoona puuta. Puita istutetaan vaikeaan maastoon käsin ja ensimmäisten elinvuosiensa ajaksi puut suojataan jäniksiltä vihreillä verkoilla. Eroosion estämisen kannalta kaktukset ovat saarella tärkeitä. Lisäksi niiden hedelmiä syödään tiettyyn aikaan vuodesta.
Bussimatkan aikana näimme myös Porto santon hiekkakiveä ja laavakiveä kauniina muodostelmina. Niiden väliin oli padottu makean veden altaita, jotta se vähäinen sadevesi, jota saarella tulee, saataisiin talteen. Koska vettä kuitenkin sataa niin todella vähän, saaren makea vesi tulee pääosin laitoksesta, joka tekee merivedestä makeaa vettä. Pysähdyimme myös pienessä yksityisessä “eläintarhassa” joka yleensä on tuontiveden ansiosta saaren ainoa “viheä keidas”. Vaikka en itse niin paljon häkkilinuista perustakaan, A nautti täysin siemauksin papukaijoista ja yritti saada niitä sanomaan “Hola” :)
Bussimatka oli ihan kiva, vaikka joissain kohdin olisi ollut ihan kivaa vielä nousta ulos bussista ottamaan kuvia tai jäädä vaikka pienelle vaellukselle luontoa ihmettelemään. Ehkä suurin anti koko turneesta oli, että ensi kerralla tiedän ainakin mitä olisi ollut mukavaa porto santolla tehdä :) Näin sateiseen aikaan ei olisi ollut ollenkaan huono idea ottaa mukaan hammasharja ja vaihtovaatesetti ja jäädä ihan yöksi Porto Santolle, vaeltaa ensimmäinen päivä rannalla ja suunnata vaikka toisena päivänä, ennen poistumista vielä eväiden kanssa saaren luontopoluille. Kaupungilla päivän viettänyt suomalaispariskunta kehui saaren kiireetöntä ja rentoa ilmapiiriä. Matkaoppaassamme sanottiinkin, että Madeiralaiset kutsuvat monesti Porto Santolaisia profeetoiksi, koska heidän mielestään Porto Santolla ollaan huonoja tekemään työtä ja tarttumaan toimeen :) Oivalinen lomakohde stressittömään valteleuun, nautiskeluun ja lomailuun. Saarelta löytyy muuten myös golfkenttä, jonka hyvä pelaaja voi läpäistä n. 5h.
Mondo - matkaoppaamme oli myös kehunut saaren eteläkärjessä Ponta da Calhetassa sijaitsevaa ravintolaa. Olimme alunperin ajatelleet päivän agendaksi lähinnä saaren kuuluisalla hiekkarannalla kävelyä ja simpukoiden kuorien poimintaa ja tässä ravintolasa vierailua. Kun sääkin alkoi kirkastua päätimme jäädä kiertobussimme kyydistä pois calhetassa, käydä syömässä ja jatkaa sitten matkaa takaisin keskustaan pitkin rantaa. tämä oli ihan oivallinen valinta: Me kuvasimme hurjan määrän aaltoja, hiekkakiveä ja rannalle ajautuneita Portugalin sotalaivoja (polttava meduusalaji). Onneksi V sanoi, ettei niihin saa koskea. Olin juuri ihmettelemässä mikä ihme tuo rannalle ajautunut omituinen, muovisen näköinen “esine” on. Meduusahan se. Kuulemma isoimmat noista voivat vedessä polttaa niin pahasti, että edessä on todennäköisesti sairaalareissu.
Jossain vaiheessa otimme kaikki kengät pois ja annoimme aaltojen kutitella varpaita. Matkaa Calhetasta takaisin keskustaan oli 6 km ja käytimme sen talsimiseen kolmisen tuntia - bussikuski sanoi, että matkan taittaisi hitaasti 2h:n mutta hänpä ei tuntenut meitä! :) Meneehän siinä aikaa kun pysähtyy tutkimaan jokaisen kiven, kepin, pullon ja narunpätkän mitä aallot ovat rantaan heittäneet. Mutta ei meillä ollut kiire. Aikaakin jäi vielä tunti ennen bussin paluuta laivalle. Ja kun meitä oli niin vähän, meitä olisi varmasti osattu kaivata jos olisimme myöhässä olleet.
Siinä rantaa tallustellessa ja isomman aallon nostaessa veden polveen asti juoksimme vaahtopäitä pakoon kiljuen. Loman teema parempaa kuin Espoossa oli ainakin tämän päivän osalta saavutettu. Ja kyllä, aurinko paistoi lähes koko kävelyn ajan. Ihan lopussa pilvet löysivättiensä Porto santon taivaalle ja saimme niskaamme pari tihkusadepisaraa. Bussin saapumista odottelimme rantabaarissa nauttien rantakävelyn jälkeen virkistävät juomat ja kuivatellen hiekkaisia varpaitamme.
Porto Santon bussikuskilta saimme vinkkejä siitä, mitkä tiet Madeiralla olisivat jo ajokelpoisia. Hänen vanhempansa asuvat Madeiralla ja kuulemma pohjoispuolelle pääsee jo Machicon ja Santanan kautta ajamalla. Harkitsimme jo, että voisimme napata vuokra-auton alle perjantaina ja lähteä kiertämään saarta, kohti Porto Monizia. Joka-aamuisesta maitohappobakteereiden pakkosyötöstä huolimatta A kuitenkin on onnistunut nappaamaan jostain vatsapöpn ja luulen, että tänään tulee loman virallinen lepopäivä, jolloin A syö lähinnä varovaisesti paikallista kaurapuuroa tasi vastaavaa ja katsotaan, jos iltapäivällä sitten. Lapsen olosta nyt riippuen. Lääkärikin on varmuuden vuoksi tulossa tarkistamaan muksun olotilaa. Ehkä se siitä siis. Harmittaa vaan tietysti pienen matkaajan puolesta, ulkona näyttää olevan ihan kaunis ja aurinkoinen sää. Onneksi eilen oli Hyvä Päivä.
Retki Porto Santolle päättyi bussikuljetukseen takaisin hotellille. Kello oli varmaan n. 8:45 kun pääsimme takaisin hotelliin. Mietimme laivalla, mitä teemme ruokailun kanssa. Koska hotellin aamupala alkoi vasta 7:30 ja lähdimme matkaan jo ennen sitä kokeilimme Porto Santo linesin aamupalaa. Se oli eräänlainen merkkipaalu kauheudessa.
Olimme kuitenkin kävelleet suurimman osan päivästä, saarella syödystä lounaasta alkoi olla jo aikaa ja nälkä aikamoinen. Vaikka luottamuksemme Porto Santo Linesin kykyyn tarjoilla ruokaa oli heikoakin heikompi tuumasimme, että meidän opn pakko kokeilla onneamme ravintolan Pizzojen kanssa. A ei tulisi jaksamaan mitään yhdeksän aikaan tapahtuvaa illallista rantaan palattuamme. Pizzat ovat täällä valtavia. Tai ei kooltaan sinänsä, mutta täytettä on paljon. Ihan valtavasti tarkemmin sanottuna. Ostimme kolme pizzaa ja meille olisi hyvin riittänyt puolitoista. Pizzat eivät olleet pahoja, muistuttivat kotona suomessa tehtäviä pizzoja joissa on kolme tai neljä keraa niin paljon täytettä kuin pizzerioissa. Kalliitakin ne olivat: 12 eur per kappale.
Eli: jos menette Porto Santolle, kannattanee varautua eväillä aamupalan suhteen, aamupalaa oi hyvin nauttia laivan kannella meren kaunista akvamariinin väriä katsellen. Kun pääsette lounasaikaan kannattaa syödä jossain Porto Santolla ja jos mukana on muksuja, sen verran pysähtyä kaupungilla ennen paluumatkaa, että saa mukaansa laivalle jotain iltapalaksi kelpaavaa. Tai sitten kokeilla onneaan ravintolassa. Mutta huom. kolme pizzaa riittää kuudelle ja varokaa sieniä: ne ovat 100% varmuudella purkkiherkkusieniä. ja vielä pahoja sellaisia. Espresso sen sijaan oli halpaa ja hyvää, 80 snt kuppi.
Mutta kohta katsomaan jos löytäisimme jotain lounaaksi kelpaavaa ruokaa ja tarkistamaan sään, eiliset sateet vältimme paollamme Porto Santolle, tänään näyttäisi puolipilviseltä. Huominen Monitzin retki on oppaamme Johannan mukaan kuitenkin peruttu kun on luvattu sateista, eli tarkkaillaan tilannetta ja katsotaan mitä huomiselle keksitään. Tänään levätään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti