Reissublogin kirjoittelu jäi vähän vähemmälle, kun maka kesti vain reippaan viikonlopun ja nähtävääkin oli. Ajattelin kuitenkin kirjoitella muistiin vielä muutaman tärpin ja vinkin tänne, jos eksyisin vaikka Pariisiin uudelleen.
Saavuin CDG:lle (Charles De Gaullen lentokenttä) ja V - kun oli saapunut jo aikaisemmin - oli ystävällisesti laittanut minulle maililla ohjeet miten näppärimmin pääsee lentokentältä kaupunkiin. Tarkoitus oli suunnata RER - junalla Gare Du Nordiin ja siitä taksilla hotellille. Junaa varten piti ottaa mukaan n. 9 eur kolikoina, koska vaikka lippu on teoriassa mahdollista ostaa automaatista luottokortilla, ainakaan V:n ja hänen seurueensa kortit eivät olleet toimineet automaattiin. Matka maksoi 8 € ja risat, automaatti antoi jopa vaihtorahaa!
Mutta ennen lipun ostamista piti löytää juna-asema ja juna. Junan löytäminen ei ollut ihan niin helppoa kuin olin ajatellut - lähdin nimittän tuloaulasta oikealle (eli juuri väärään suuntaan) ja päädyin vuokra-autojen lunastukseen. Sitten takaisin päin, ohi tuloaulan, kohti vasempaa. Sieltä alkoikin löytyä jo RER ja Gare Du Nord - opasteita. Vinkki: juna-asema on lentoaseman sisällä. Kun menin väärään suuntaan, näin ulkona RER -kylttejä ja mietin hetken, että pitääkö minun lähteä ulos täältä lentoasemalta. Ei tarvinnut.
Jonkin ajan jälkeen löysin automaatin, sain lipun ja päädyin juna-asemalle. Lippua ei muuten saa hukata sen jälkeen kun olet näyttänyt lipun portilla. Tarvitset sen toisessa päässä, että pääset ulos asemalta!
V oli sanonut, että junista osa on pikavuoroja, jotka pysähtyvät ensimmäisen kerran vasta Gare Du Nordilla ja osa tekee välipysähdyksiä. Katsoin junien vieressä olevista pysäkkitauluista junan, jossa Gare Du Nord oli ekana listassa, ilman edeltäviä asemia. Istuin junaan. Matka kesti n. 25 min, jonka jälkeen kipusin asemalla kerroskia ylös, kunnes olin ground levelissä (kerros 0).
Sieltä seurailin taksi - kylttejä ja löysinkin auton. Positiivinen yllätys oli, että taksit olivat toooosi siistejä, tilavia ja osa jopa hienoja verrattuna esim. takseihin Nykissä. Taksimatkan vähimmäisveloitus pariisissa on ilmeisesti 6 €, oma matkani hotellille maksoi n. 10 €.
Ruuasta ja vähän liikkumisestakin höpötin pitkät pätkät tuolla ruokablogissa, mutta nähtävyyksistä voisin vielä vähän kertoilla. Me kävimme tosiaan enimmäkseen kävelemässä pariisin kaduilla; iso osa nähtävyyksistä on patsaita ja siltoja, joita voi katsella ihan vaan kävelemällä sillan yli, nauttimalla näkymästä ja tunnelmasta. Louvressa emme koskaan päätyneet käymään sisällä, kun tuli se vatsavallankumous ja sotki suunnitelmia. Silti Louvren puisto oli tosi mukava paikka pällistellä juttuja ja ihmetellä maailman menoa.
Me yritimme optimoida nähtävyyksillä kulutettavaa jonotusaikaa. Jätimme repun hotelliin, ja otimme mukaan mahdollisimman vähän tavaraa ylipäätään. Tämä siksi, että useimmiten puuduttavin jonotus tehdään sinne tavarasilytykseen ennen nähtävyydelle menoa ja sieltä poistumisen yhteydessä, kun säilöön jätetyt tavarat on haettava. Lisäksi ostimme kahden päivän nähtävyyspassin, joka maksoi muistaakseni vähän päälle 30 eur. Mainoksessa sanottiin, että sillä pääsee useimpiin nähtävyyksiin.
Pari asiaa, mitkä koin kyllä vähän pettymyksenä passissa oli:
a) Passilla ei pääse kaikkialle nähtävyyksissä.
Vaikka passilla pääsee useimpiin paikkoihin, nähtävyyksien sisällä voi olla vielä erillisiä, maksullisia näyttelyitä joihin ei auta kun kaivaa kuvetta, jos aikoo päästä niitä katsomaan.
b) Passille ei ole aina omaa jonoa.
Välillä liputtomat ja lipulliset laitettiin samaan, pitkään jonoon passin ostaneiden kanssa - esimerkiksi juuri siellä Notre Damen tornilla, mikä kyllä söi miestä ja naista. olisi nopeuttanut jonon etenemistä huomattavasti jos lipun osto olisi ollut erillisessä jonossa.
Passilla pääsi useimpien nähtävyyksien pääosiin. Kertalippuja joutui ostamaan erikseen esimerkiksi Notre Damella kirkkoon, torniin ja muinaiseen kylpyläkaivantoon - jokaiseen erikseen. Mutta jos passissa lukee, että sillä pääsee Notre Dameen, kaikkialle tässäkään nähtävyydessä passilla ei päässyt, vaikka kyllä kuvittelin passia ostaessani niin. Ylipäätään näistä pömpeleistä ja niiden sisään menemisestä tuli hieman rahastuksen maku, vaikka ruusuikkunat ja muut "tainted glass" - taideteokset olivatkin suurenmoisia. Minusta rahastusfiilistä oli Pariisissa jopa paljon enemmän kuin Ameriikan matkalla. Kertonee sekin jotain.
Meidän ei passia lopulta olisi ehkä kannattanut ostaakaan, kun sairastuimme ja muutama paikka jäi käymättä senkin takia. Emme me asiaa jääneet suremaan, mutta kannattaa miettiä kyllä kuinka paljon oikeasti haluaa käydä sisällä kirkoissa ja muissa nähtävyyksissä - ja kuinka paljon ylipäätään ehtii niissä käymään. Aikaa nyt vaan Pariisissa kuluu, koska jonojen ohi / lyhyempään jonoon ei pääse ainakaan joka paikassa edes passilla.
Itselleni jäi nähtävyyksistä vähän sellainen olo, kuin olisi museossa käynyt. Aikoinaan istumani taidehistorian luennot tosin auttoivat kaiken ymmärtämisessä ja sattumalta V:kin oli lukenut Pillars of the Earth (Follett) ennen matkaa, joten viihdytimme sitten toisiamme kaivelemalla muistimme pimeitä sopukoita. Jotenkin minusta Pariisissa ei ollut osattu tuoda näihin kuuluisiin rakennuksiin ja maamerkkeihin lisää elämyksellisyyttä, tarinoita tai ylipäätään tehdä historiaa eläväksi kävijöille. Jos selitetauluja oli, ne olivat (vain) ranskaksi. Esitteitä toki oli saatavilla englanniksikin, mutta niiden lukeminen vaatii aina jonkin verran enemmän paeutumista kuin pelkkä harhailu saleissa ja näyttelyissä lukien mielenkiintoisia kohtia seinätauluista. Nykissä oli ihan hauskaa, kun nauhoitteita jaettiin museoissa kuunneltavaksi ja oppaitakin oli saapuvilla.
Louvren takana olevilla silloilla ja Notre Damen pihalla on muuten sitten joka sortin vilunkimaakaria. Seurailin sivusta jonkin aikaa, kun joukko ihan tavallisilta näyttäviä miehiä ja naisia muka "löysivät" maasta kultasormuksen ja kysyivät viattomalla ilmeellä turistilta putosiko tämä häneltä. En ihan tarkkaan nähnyt, mikä huijauksen idea oli - oliko se vaatia löytöpalkkiota jos ihminen tulee ahneeksi jaluulee sormusta aidoksi vai onko tarkoitus vain harhauttaa turisti siksi aikaa, kun toinen käy tyhjentämässä taskuja. Epäilen ensimmäistä, koska näin ainakin yhden turistin kaivelevan kassistaan jotain. Näille sormustyrkyttelijöille pitää vaan napakasti sanoa että Non, C'est ne pas mon - tai vaan jotta ei kiitos ja jatkaa matkaansa.
Notre Damen pihalla taas kulki naisia jonkin lapun kanssa ja kyselivät "puhutko englantia". Sanoin vaan ranskaksi että ei. Jatkoivat matkaansa seuraavan uhrin luo. Tietysti hölmöä on se, että kun näitä huijareita oppii varomaan, tulee suhtauduttua epäluuloisesti kaikkiin neuvon kysyjiin. Veloilussa vähän jännitti, koska joku nappaa käsilaukkuni fillarin etukorista. Korissa oli metallinen vaijeri, jonka kieputin kahvojen ympäri ja tyrkkäsin toisen pään korissa olevaan pidikkeeseen. Eihän se käsilaukkua "lukinnut" varsinaisesti, mutta tekee laukun nappaamisen hankalammaksi.
Liikkumisesta vielä sen verran, että metroihin on varmaan saatavilla jostain "turistilippuja" joilla voi suhata edes ja takaisin kaupungissa. Meillä ei sellaista ollut, enkä tiedä olisimmeko hyötyneet siitä. Tietysti se, ettei tarvitsisi kuljetella kolikoita niin paljon mukanaan kun ostelee lippuja. Metroliput olivat kuitenkin niin halpoja, että luulen kertalippujen tulleen meidän tapauksessamme halvemmaksi.
Takseilla on muuten sitten eri taksat sunnuntaina ja arkipäivisin. Vaikka hotellilta pääsi metrolla vaihdon kautta Gare Du Nordille, voipuneen vointimme vuoksi neljän laukun kanssa roudaantuminen metroon ja siellä vaihtaminen toiseen metroon ennen junaa ei tuntunut oikein mahdolliselta. Otimme siis taksin lentokentälle. Se ei ollut ihan halpa, tuntui että matkan aikana hintaa kyydille tuli 10 senttiä per sekunti. Lisäksi taksilla oli vielä tilausmaksuja koska auto oli normaalia suurempi, saattoipa siitäkin tulla jotain lisää. Mutta ainakin pääsimme lentokentälle ajoissa, emmekä nääntyneet matkalle. Hotellin respa yritti kyllä saada meitä mahtumaan shuttlebussiin joka vie kentälle - kaikki kyydit olivat kuitenkin täynnä samalle päivälle. Olisi varmaan kannattanut miettiä lähtö valmiiksi jo vähän aikaisemmin ja tilata kyyti vaikka edellisenä päivänä. Kannattaa kysellä hotellin aulasta eri mahdollisuuksia.
Kaikenkaikkiaan Pariisi oli ihan hauska elämys - Eiffeltorniin emme jaksaneet jonottaa vaikka juurella kävimmekin, mutta Seinellä kävimme risteilemässä kuten kunnon turistin kuuluukin ;) Laivat muuten lähtevät melkein Eiffeltornin juurelta. Siinä on vieressä myös Vellib - piste ja joen rannasa oli erotettu käveytiestä jopa oma, ajoradasta erillinen fillarikaista. Eiffeltornille veloilu on ihan suositeltavaa - matkalla on vielä ihan alamäki ;) Seinellä lilluminen turistiveneessä oli minusta avartavaa - vaikkeivät kaikki nähtävyydet niin superhyvin joelle näkyneet, pystyi veneestä hahmottamaan kaupungin ja nähtävyyksien sijainnin paremmin. Pariisin kadut ovat muuten harvinaisen sokkeloisia, onnistuin eksymään pariin otteeseen kyllä ihan täydellisesti. Onneksi oli V:n navigaattori, jolla pystyin sitten haarukoimaan missä olin. Opaskirjan kartta ei muuten ole tarpeeksi hyvä - kannattaa ehkä hankkia erillinen, kunnollinen kartta. Liikaa veneilystä ei nyt ole kuitenkaan syytä odottaa - se on vähän sinne ja takaisin tyyppinen seilaus, koska samaa reittiähän se laiva takaisin tulee. Vesi elementtinä on kuitenkin rauhoittava hälinän keskellä, kun jalat ovat jo ihan poikki kaikesta siitä kävelemisestä...
Jos tulevaisuudessa lähden joskus Ranskaan ja Pariisiin haluaisin ehkä lähteä junalla käymään jossain kaupungin ulkopuolella. Ehkäpä pienillä viinitiloilla tai kotoisassa maalaisravintolassa. Vaihtoehtoja lienee paljon ja moniin paikkoihin pääsee junalla parissa-kolmessa tunnissa.
Jos nyt eurooppaa miettii, niin enemmän olen melkein tykännyt Roomasta ja Firenzestä - jostain syystä. Mutta onhan se nyt jonkinlainen merkkipaalu ihmisen elämässä, että Pariisi tulee nähtyä. Ja jos pidät muodista - kannattaa henkisesti varautua rahanmenoon. Paljon ihania muotiliikkeitä oli toinen toisessaan kiinni. Minä kiersin ne kaikki kaukaa. :) Ihan kiva reissu oli, ei siinä mitään. Vähän olisi voinut suunnitella enemmän, olisi ehkä saanut enemmän irti kaikesta. Toisaalta Pariisissa mikään ei aina mene ihan niinkuin piti joten ylisuunnitteluakin kannattaa välttää - koko reissuun kannattaa kyllä suhtautua jossain määrin C'est la vie - mentaliteetilla ja nauttia siitä mikä onnistuu.
Ei minusta silti suurta Pariisi - fania tullut. Ehkä seuraavaksi haluaisin päästä käymään Lontoossa, jonka olen jotenkin mystisesti onnistunut välttämään... Mutta päätämme raporttimme Pariisista tältä erää tähän: Paris, 7 points.
Ai niin, Viimeinen postilaatikko ennen lentokoneeseen menoa terminaali kakkosessa on aulassa, sisäänkäynnin kahdeksan kohdalla kadun puoleisella seinällä, kun kuitenkin unohdit postittaa ne kortit aiemmin.
