Me ollaan ihan hulluja, sanoi V ja todella tarkoitti sitä. Olimme saapuneet kolme vuorokautta ja neljä lentoa myöhemmin Queenstownin lentokentälle, jossa suunistimme askeleemme kohti vuokra-autoja.
Se, mitä V oikeastaan tarkoitti oli, että meiltä puuttuu itsesuojeluvaisto. Olimmehan kohtuullisen tarkkaan toisella puolella maapalloa täysin ilman suunnitelmaa siitä, mitä lähipäivinä tulisi tapahtumaan ja olimme vuokranneet matkailuauton. Kyllä, kumpikaan meistä ei ollut koskaan ajanut matkailuautoa. Ja ei, kumpikaan meistä ei ollut edes nukkunut yhtään yötä matkailuautossa. Ja jotta hommasa ei olisi liian vähän haastetta haluaisin muistuttaa, että uudessa seeöannissa kuski istuu oikealla… :) V oli kylä sanonut ajaneensa vasemmalla, mutta luulen, ettemme olleet tarkalleen ehtineet keskustelemaan siitä, milloin tämä oli tapahtunut. V nimittäin taisi olla jotain 18 tuohon aikaan… :)
"Se oli pienin mitä näillä oli" V sanoi, kun seisoimme kunnioitustaherättävän, 7,2m matkailuauton vieressä matkalaukkuinemme. Katsellessani kauhunsekaisella kunnioituksella sitä autoa, minäkin aloin olla vakuuttunut siitä, että me oikeasti saatamme olla kajahtaneita. Vaikken sanonut mitään, V taisi nähdä ilmeestäni, että näin joitain uhkakuvia koskien lomamme onnistumistta siinä seisoskellessamme, koskapa hän rikkoi hiljaisuuden sanomalla: "Seuraavalla kertaa voit vapaasti osallistua enemmän lomamme suunnitteluun".;) Minä EN sanonut mitään…
Liikenneympyrät ovat tajunnan nyrjäyttäviä. Ne vaan ovat ihan täysin luonnottomia. Samoin olen rutiininomaiesti jatkuvasti sitä mieltä, että tiukoissa kurveissa ja mäissä, joissa ei näe mäen taa olemme aina väärällä kaistalla. Eilen, n. 3 päivää kartanlukijana toimittuani tarjouduin ensimmäisen kerran, että voisin ajaa jossain suorilla, rauhallisilla tieosuuksilla. V oli kuitenkin jo omien sanojensa mukaan "niin tottunut" tämän vauhtimakkaran ohjastamiseen, että minä sain jatkaa kartanlukua. Sinänsä ihan helpottavaa - vaikka isoa Ducatoa olen joskus ajanutkin, tämä paitsi kulkee väärällä puolen tietä, se on myös vielä ducatoakin pidempi.
Loppujen lopuksi oleme päässeet eteenpäin ihan hienosti. Ensimmäisenä päivänä emme juurikaan ajaneet; teimme pikaisen parkkerauksen paikalliselle ostarille lentokentän lähellä, täytimme jääkaapin ja suunnistimme Queenstowniin, keskustaa lähinnä olevaan karavaanariparkkiin. Saatoimme olla hieman hämmentyneitä vasemmanpuoleisesta liikenteestä koskapa käännyimme jostain väärin ja päädyimme näköalatasanteelle vievälle köysiradalle karavaanariparkin sijaan. Onneksi paikalla ei ollut juurikaan muita joten parkkeerasimme pötkylän pihaan ja ostimme liput yläilmoihin. Vietimme mukavan pällistelytuokion näköalatasantella, josta kaupunginkin hahmotti pareemmin; pieni, söpö jotenkin etäisesti kesäisen lapin ja itäsuomalaisen järvenrantakaupungin risteymä; päivä jatkuu pitkälle iltaan, kukat kukkivat herkästi kuin juhannuksena ikään ja satamassa on hurmaavia, vanhoja laivoja. Lehtipuissa on vaaleanvihreät lehdet. Olo on jokseenkin epätodellinen. Minä en vielä tajua, että olemme saapuneet keskelle "suomen juhannusta".
Emmekä me ensimmäisenä päivänä paljon muuta tahneetkään, kuin parkkeerasimme sitten lopulta vaunun parkkiin ja lähdimme etsimään illalispaikkaa. Olimme luntanneet opaskirjasta suositeltuja ravintoloita, mutta nitä etsiessämme päädyimme ihastelemaan näköaloja rantabulevardille. Siinä, ihan rannan tuntumassa nökötti uudenuutukainen Botswana Butchery, josta V oli lukenut hyviä arvosteluja. Ja sinne me sitten onneksemme päädyimme. Täytyy sanoa, että se on ollut ehkä toistaiseksi paras ravintola, johon olemme täällä kiwimaassa päätyneet.
Queenstonissa muuta mainitsemisen arvoista yleisen ihastuttavan ilmapiirin lisäksi on ehdottomasti loistavaa palvelua tarjonnut urheiluvaateliike R&R, josta haimme kiwityyliin sopivat sporttisandaalit, lukuisat merinovillaa myyvät liikkeet (osassa oli tosi tyylikkäitä ja lämpimiä merino-opossiminvillavaatteita) ja kaupungin parhaaksi nimetty Voodoo Cafe, jossa kävimme syömässä lounasleivät seuraavana päivänä ennen lähtöämme Dart riverille. Mutta se onkin ihan toinen tarina.
Muita huomioita ensimmäisestä päivästä:
- Internettiä ei ole, tai se maksaa suomalaisittain halpaan nettiin tottuneen mielestä liikaa
- 30+ aurinkorasva ei ole liioittelua
- leirintäalueilla tarvitaan kolikkoja (internettiin, pesukoineisiin ja jossain paikoissa suihkuihin yms..)
- matkapuhelinverkko on tai ei. Yleensä ei.
- Kivit ja niiden matkailuautot ovat hauskoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti